Teollisuusneuvos Matti Huhtamaa ei seuraa lainkaan metsiensä tuottoa – ”Sillä ei ole minulle merkitystä”

Kuva: Maria Miklas

Teollisuusneuvos Matti Huhtamaa kulkee suomenpystykorva Hipun kanssa päivittäin metsissään Eurajoen ympäristössä. 82-vuotiaan sahayrittäjän jalka nousee ketterästi.

”Eilen kävimme naapurin miehen kanssa korjaamassa tuulenkaatoja polttopuiksi. Ja vielä jäi metsään riittävästi ruokaa toukillekin”, Huhtamaa kuvailee.

Hänen metsätyökaverinaan klapien teossa ja raivaussahahommissa häärii isoveli Tuomo Huhtamaa, 86. Herroilla on varsin vakuuttava kokemus metsäasioista.

”Mönkijän hankkisin vielä mielelläni avuksi metsätöihin, mutta lasten mielestä en pärjää sen kanssa. Ihan turhaan sellaista miettivät”, Matti Huhtamaa toteaa pilke silmäkulmassa.

Sahatavarabuumi siivitti viime vuonna myös Luvian Sahan tuotantoa. Matti Huhtamaa käy edelleen mielellään sahalla katsomassa. ”Kävelen täällä kädet housuntaskuissa ja kyselen kuulumisia.” Kuva: Maria Miklas

Matti Huhtamaan kiinnostus metsiin syttyi jo lapsena. Viisihenkinen perhe asui Eurajoen perukoilla metsätorpassa, ”jonne ei naapurin valoja näkynyt”. Kymmenvuotiaana Matti alkoi käydä luodikon kanssa lintumetsällä. Ensimmäinen työpaikka metsäpirtin pojalle löytyi sahalta Eurajoella.

”Tienasin ensimmäiset rahani sodan jälkeen mukulana Kausen sahalla. Siitä lähti kiinnostus sahateollisuuteen”, Huhtamaa muistelee.

Sahaympyröistä löytyi myös vaimo, Kausen sahan omistajaperheeseen kuulunut Ulla Kause.

Armeijan jälkeen Huhtamaa suuntasi poliisiksi. Poliisin ja ulosottomiehen virkatehtävissä vierähti viisitoista vuotta, kunnes sirkkelin ujellus kutsui taas metsien miestä.

Vuonna 1973 Huhtamaa siirtyi nuoruusvuosiensa työpaikkaan, Eurajoen Sydänmaan sahalle sahanhoitajaksi. Sieltä ura urkeni yrittäjäksi Huhtamaan ostettua Haulan Sahan vuonna 1976 yhdessä Jukka Lehtosen kanssa. Tästä syntyi Luvian Saha Oy. Huhtamaa toimi sen metsäpäällikkönä ja toimitusjohtajana.

”Poliisin koulutus ja kokemus lisäsi varmasti harkintaa, kun työskentelin esimiehenä. Olin oppinut käsittelemään ihmisiä”, Huhtamaa pohtii.

Metsäkaverukset Matti ja Hippu. Kun maastoauto käynnistyy, suomen­pystykorva Hippu on aina valmis lähtöön, mentiinpä metsään raivaussahan tai hirvikiväärin kanssa. Kuva: Maria Miklas

Luvian Sahan metsäpäällikkönä Matti Huhtamaa kiinnostui metsien omistamisesta ja alkoi hankkia palstoja Eurajoen ympäristöstä. Innostus metsätöihin kasvoi samaa tahtia kuin oma metsäpinta-ala.

Viimeisimmän metsätilakauppansa Huhtamaa teki viime vuonna.

”Vielä ei ole ensimmäinen tuhat hehtaaria täynnä, joten ostan edelleen palstoja”, hän veistelee.

”Joskus olen jättänyt tilakaupan tekemättä hinnan vuoksi. Olen kuitenkin huomannut, että yksikään metsätilakauppa ei ole jälkeenpäin harmittanut mutta tekemätön kauppa on. Metsä on edelleen hyvä ja vakaa sijoituskohde myös inflaatiota vastaan.”

Huhtamaa ei tiedä tarkalleen, paljonko hän nyt omistaa metsää, mutta ”jossakin viidensadan ja tuhannen hehtaarin välissä se on”. Kaikki palstat sijaitsevat 50 kilometrin säteellä miehen kotitalosta Eurajoella.

Hän muistuttaa, että metsän tuotto ei ole tuulen tuivertamalla länsirannikolla yhtä hyvä kuin sisämaassa. Metsäpalstat ovat usein kallioisia, ja tuuli aiheuttaa männiköihin laatuvaurioita.

Sahurina Huhtamaa on nähnyt, että metsästä saa parhaan tuoton, kun sitä hoitaa aktiivisesti. Jatkuvaa kasvatusta hän ei näe kiinnostavana vaihtoehtona.

”Poimintahakkuut eivät kannata taloudellisesti. Niissä syntyy myös helposti juuristovaurioita. Avohakkuu ja sen jälkeen nopea uudistaminen tuovat metsänomistajalle parhaan tuloksen.”

”Puuvarantoa pitää kasvattaa kärsivällisesti. Pikavoittoja metsästä ei saa. Hakkuut pitää tehdä hoitotarpeiden mukaan. Silloin tulos paras.”

Luonnon monimuotoisuusarvot Huhtamaa ymmärtää hyvin. Hän on myynyt parin hehtaarin palan suojelualueeksi ja jättänyt kauniita, kallioisia alueita hakkaamatta.

Hieman haikeutta Huhtamaa tuntee siitä, että hänen 1970-luvulla ostamiaan ja hakkaamattomia metsäpalstojaan jäi äskettäin levennetyn Turku–Pori-valtatien alle.

Metsänhoidossa Huhtamaa käyttää kumppaninaan pääasiassa metsänhoitoyhdistystä. Hän kertoo saavansa keskusteluista ammattilaisten kanssa vahvistusta omille päätöksilleen. Puuta hän myy välillä muuallekin kuin Luvian Sahalle.

Eurajoen metsästysseuran 30 vuotta sitten rakentama Onsanpirtti on Matti Huhtamaan silmäterä. Varoja pirtin rakentamiseen kerättiin lahjoitus­tukeilla. Kuva: Maria Miklas

Matti Huhtamaa liikkuu metsissään mielellään raivaussahan kanssa. ”Risusavotta on päättymätön työmaa”, hän huokaa mutta selvästikin nauttii risu- ja klapisavotoistaan.

”Pidän metsätöitä hyvänä kuntoiluna. En seuraa lainkaan metsien tuottoa. Sillä ei ole minulle merkitystä.”

Raivaussahan lisäksi maastoautossa kulkee usein mukana hirvikivääri ja tietysti Hippu. Huhtamaa on elämänsä aikana kaatanut yli 200 hirveä. Hän on toiminut jahtipäällikkönä, metsästysseuran puheenjohtajana ja riistanhoitopiirin hallituksen jäsenenä.

”Vähitellen alkaa tappamisen halu laimentua. Kiinnostus metsästykseen on vähentynyt senkin vuoksi, että nykyään kuljetaan autoilla ja katsellaan kännykästä, missä koira haukkuu. Nuotiolla peukalot näpräävät puhelinta, vaikka ollaan hirvijahdissa”, Huhtamaa hymähtää.

Metsänomistus ja metsästys sopivat Huhtamaan mukaan hyvin samalle alueelle. ”Täällä ei ole ollut mitään isoja ristiriitoja metsästäjien ja maanomistajien välillä. Tärkeää on, ettei niitä tulisikaan.”

Eurajoen metsästysseura on Huhtamaalle tärkeä yhteisö. Seuran suurin ponnistus oli vajaat 30 vuotta sitten hirsistä rakennettu komea Onsanpirtti, joka on suosittu juhlapaikka Eurajoen kirkonkylän kupeessa.

Varainkeruu Onsanpirtin rakentamiseen käynnistyi tukkilahjoituksilla. Luvian Saha mittasi tukit, ja ne vaihdettiin tasalaatuisiin männyn välitukkeihin, joista hirsikehikkoa oli helppo työstää.

”Talkootöiden ja runsaiden tukkilahjoitusten ansiosta seuran kassaan jäi 10 000 euroa pirtin ja rantasaunan valmistuttua”, Huhtamaa kertoo ja esittelee ylpeänä hienolla harjulla sijaitsevaa hirsilinnaa.

Onsanpirtin vieressä on metsäkirkko. Joulun alla se täyttyy sadoista ihmisistä, jotka tulevat kuuntelemaan joulurauhan julistusta metsäneläimille.

Ison sahan toimintaan kuuluvat myös kriisit. Luvian Sahan pahin kriisi oli sahan perusteellinen palo vuonna 1979. Sahateollisuuden hirtehinen bisnesmotto ”konkurssi on hyvä kaveri mutta kunnon tulipaloa ei mikään voita” toteutui osittain myös Luvian Sahan kohdalla.

Tyhjälle tontille rakennettiin kokonaan uusi, isompi saha, johon onnistuttiin ostamaan Ruotsissa konkurssiin menneen sahan modernit koneet.

Toinen kriisi osui 1990-luvun alun lamaan ja markan devalvointiin.

”Olimme ostaneet paljon puuta varastoon, koska tuotteilla oli hyvä kysyntä. Yhdessä yössä lopputuotteiden hinta putosi 30 prosenttia. Valuuttalainojakin meillä oli. Työntekijöiden asema huoletti. Silloin tuli vietettyä unettomia öitä”, Huhtamaa myöntää.

Yksi kriisi oli Matti Huhtamaan yhtiökumppanin Jukka Lehtosen yllättävä kuolema vuonna 1996. Sen jälkeen sahan omistusta järjesteltiin uudelleen, ja omistajaksi tuli Huhtamaan perhe.

Tällä hetkellä Luvian Sahan omistavat Matti Huhtamaa ja hänen kolme lastaan Harri, Heidi ja Henri Huhtamaa.

Matti Huhtamaa uskoo perheyrityksen pärjäävän hyvin myös tulevaisuudessa, vaikka Metsä Group rakentaa 30 kilometrin päähän Raumalle isoa mäntysahaa. Luvian Saha jalostaa pääosin kuusta ja vain vähän mäntyä.

”Kilpailu on ollut aina kovaa, eikä se uudesta kilpailijasta miksikään muutu. Tukin hintakin on sahurille aina liian kova”, Huhtamaa naurahtaa.

Luvian Sahan vahvuutena hän pitää asiakaslähtöisyyttä ja kykyä muuttaa tarvittaessa tuotantoa nopeastikin asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Sadan miljoonan euron liikevaihtoa tekevän Luvian Sahan tuotannosta 90 prosenttia menee tällä hetkellä vientiin.

”Vanha totuus on, että yhtä hyvää vuotta seuraa kymmenen huonoa. Hyvinä aikoina yrittäjän pitää muistaa investoida ja kehittää tuotantoa.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2022.

• Teetä hakkuut metsänhoito­tarpeiden, ei suhdanteiden mukaan.
• Suosi avo­hakkuita.
• Hyödynnä hoito­töiden suunnittelussa sähköisiä työkaluja kuten Metsään.fi-­palvelua.
• Keskustele säännöllisesti metsäammattilaisten kanssa, mutta tee päätökset itse.
• Liity metsän­hoitoyhdis­tykseen, se ajaa metsänomistajan etuja.