Hyvin alkaneen sekametsän kasvatuksen voi pilata, jos taimikonhoito viivästyy
Aiemmin lehtipuita ei juuri arvostettu, ja ne raivattiin usein taimikonhoidossa pois. 2000-luvulla asenteet ovat vähitellen muuttuneet metsätuhojen vuoksi.Miten sekametsää kannattaisi kasvaa?
Metsäalan ihmisiä on mietityttänyt tämä ajankohtainen kysymys siitä asti, kun puuta alettiin jalostaa Suomessa teollisesti 1800-luvun loppupuolella.
”Kysymys siitä, onko puulajeja metsikössä kasvatettava yhden ainoan puulajin muodostamina, puhtaina kasvustoina, vaiko useamman eri puulajin muodostamina sekametsikköinä, on eräs metsätalouden keskeisimpiä”, kirjoitti M. Lappi-Seppälä artikkelissaan sekametsien kasvatuksesta vuonna 1938.
Sotien jälkeen metsien käyttö kiihtyi ja puuta tarvittiin yhä enemmän rakentamiseen ja polttopuuksi.
Pitkään metsänhoidossa suosittiin vain yhden puulajin viljelyä kasvupaikasta riippuen. Nopeasti kasvavilla lehtipuilla oli lähinnä roskapuun maine, ja ne pyrittiin raivaamaan kokonaan pois istutettujen taimien tieltä.
”Tulevaisuudessa suunta on yhä enemmän sekametsiin.” Satu Rantala
2020-luvulla saavuttaessa yksipuolisen puulajiston ja etenkin kuusettumisen ongelmat nousivat rytinällä esiin, kun kirjanpainajat tuhosivat valtavat määrät kuusikoita Saksassa ja Ruotsissa. Suomessa kuusettuminen on ongelma etenkin etelässä.
Erilaisten metsätuhojen riskiä voi kuitenkin vähentää suosimalla sekapuustoa. Sekametsä lisää myös luonnon monimuotoisuutta, parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja hajauttaa taloudellista riskiä.
Sekametsille on nyt selvästi kysyntää, sillä Tapio julkaisi syksyllä uudet sekametsien hoidon suositukset. Tutkimuksiin ja parhaiksi koettuihin käytäntöihin perustuvia metsänhoidon suosituksia on julkaistu vuodesta 1989.
”Tulevaisuudessa suunta on yhä enemmän sekametsiin. Tämän muutoksen vieminen käytäntöön edellyttää paljon uuden omaksumista”, kertoo neuvotteleva virkamies Satu Rantala maa- ja metsätalousministeriöstä Tapion tiedotteessa.
Tällä hetkellä noin 15 prosenttia Suomen metsistä on sekametsiä.
Sekametsässä pääpuulajin osuus kaikista puista on enintään kolme neljäsosaa. Pääpuulajin lisäksi kasvatetaan vähintään toista lajia. Yhdistelmä voi olla esimerkiksi kuusi-koivu, mänty-kuusi tai kuusi-koivu-mänty.
Puulajien valinnassa on huomioitava kasvupaikka ja sen vaihtelut sekä puulajien ja niiden alkuperien erilaiset kasvurytmit.
Metsänhoidossa ajoitus ratkaisee ja sekametsissä oikean ajankohdan tärkeys vain korostuu. Taimikon varhaisperkaus ja harvennus kannattaa tehdä ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Saija Huuskosen mukaan lehtipuun kasvuedellytykset tulee varmistaa jo varhaisperkauksessa. Tällöin noin 4–7-vuotiaaseen taimikkoon jätetään kasvamaan korkeintaan havupuun pituisia ja siemensyntyisiä lehtipuita.
Taloudellisesti parhaimpaan tulokseen pääsee, jos kasvamaan jätettävät lehtipuut ovat rauduskoivua. Luonnon monimuotoisuudelle tärkeimpiä ovat taasen esimerkiksi haavat, lepät, pihlajat ja raidat.
Sekametsien kasvattamiseen ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, minkä vuoksi tutkimustietoa ja käytännön kokeiluja tarvitaan lisää. Siitä hyvänä esimerkkinä on Pekka Savolaisen ja Janne Korhosen kehittämä riviviljely, jossa taimet istutetaan riveihin hajaistutuksen sijaan.
Metsänhoidon suositukset ovat saatavilla Tapion verkkosivuilla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat












