Munia ahmivien ja linnunpoikasia tappavien vieraspetojen suurta määrää ei meinata uskoa ‒metsästyksessä teknologialla ja saaliskuvilla on tärkeä rooli

Monet metsästyskoirarodut soveltuvat pintapyyntiin. Laika on rotuna Sami Haskon mieleen, hänen jahtikaverinsa on nimeltään Siiri. Kuva: Marja Seppälä

Lokakuu on lopuillaan ja perjantai-ilta Haminassa on taatun synkkä ja sateinen. Sami Hasko ja Joonas Tuutti istuvat Tomi Nevalaisen luona keittiönpöydän ääressä.

Miehet ovat odottavalla kannalla. Kaikki toivovat kännykkään äänimerkkiä, joka kertoisi saapuvasta sähköpostista. Sinne odotetaan riistakamerakuvaa yhdestä tai useammasta supikoirasta.

Kuvan saapuminen aloittaisi illan pyyntiponnistuksen.

Suurriistan metsästäjiä moititaan usein liiallisesta teknologian hyödyntämisestä ja autolla ajelusta. Metsästys ei ole moittijoiden mukaan enää samanlaista eränkäyntiä kuin joskus ennen.

Erilaiset tekniset apuvälineet ovat keskeisessä roolissa supikoirien pintapyynnissä. Koira varustetaan tutkapannalla, huomioliivillä ja -valolla. Metsästäjä tarvitsee ainakin otsavalon, hakuvalon ja lopetusaseen muiden maastovarusteiden ja auton lisäksi.

Vieraspetopyynti on mitä suurimmassa määrin metsästystä, mutta yhtä paljon se on myös luonnonhoitotyötä. Se on kilpajuoksua kotoperäisen lajiston ja maassa pesivien lintujen puolesta. Siinä juoksussa on oltava tehokas ja käytettävä kaikkia mahdollisia apuvälineitä.

Tekniset apuvälineet ovat olennainen osa tehokasta pintapyyntiä. Koiratutkaohjelmiston kautta seurataan koirien liikkeitä ja niihin on merkitty myös riistakameroiden paikat. Kuva: Marja Seppälä

Ensimmäinen kilahdus kuuluu vähän seitsemän jälkeen, leppoisa rupattelu loppuu ja miehet siirtyvät autoille. Kilahduksia tulee lisää ja on päätettävä, mille haaskalle mennään ensimmäisenä.

Riistakameroita on 23 noin 20 kilometrin mittaisella rantakaistaleella. Kamerat on sijoitettu haaskojen yhteyteen.

Haskon ja Tuutin koirat matkustavat omissa häkeissään samassa autossa, Nevalainen kulkee toisella autolla.

Ensimmäisen kännykkään tulleen kilahduksen jälkeen ei kulu kuin runsas tunti, kun kamerassa itsensä kuvauttanut supikoira on löytynyt koiran jäljityksen päätteeksi ja lopetettu.

Ja vain joitain minuutteja tämän tilanteen jälkeen supikoiraparin toinen osapuoli on myös jäljitetty ja löydetty.

Luonnon puolesta tehtävän kilpajuoksun tehostaminen on Nevalaisen sydämen asia.

Hän on Suomen riistakeskuksen Helmi-vieraspetohankkeen riistasuunnittelija. Hän ei tyydy vain koordinoimaan ja kehittämään Kaakkois-Suomen vieraspetopyyntiä, vaan kouluttaa mielellään muita metsästäjiä pintapyynnin saloihin sekä metsästää paljon vieraspetoja myös itse.

”Me teemme tätä luonnon puolesta ja luonnon hyväksi. Olennaista olisi löytää keinoja saada tietoa tehokkaasta vieraspetopyynnistä muille luonnonhoitotyöstä kiinnostuneille metsästäjille sekä lisätä yhteistyötä metsästäjien välillä.”

Pyynti on yhteispeliä. Karkeakarvainen saksanseisoja Kuura on jäljittänyt haaskalla käyneen supikoiran ja Tomi Nevalainen lopettaa eläimen. Kuva: Marja Seppälä

Supikoirien pintapyynnin teho perustuu olennaisesti tiiviiseen riistakameraverkostoon. Turhat ajelut jäävät pois, kun liikkeelle lähdetään riistakamerakuvan perusteella. Kamerat paljastavat alueen eläinmäärän, mahdollistavat tehokkaan jahdin ja supikoirien hävittämisen.

Nevalainen neuvoo pitämään haaskoja vireessä ympäri vuoden. Tarjolla olevan ruuan määrää pitää vain säännöstellä vuodenaikojen mukaan.

Haaskapyynti on tehokkaimmillaan syys‒lokakuussa eli silloin, kun supikoirat liikkuvat paljon etsien vararavintoa. Ruoka eli esimerkiksi kalanperkuujätteet tarjoillaan mahdollisimman pieneksi silputettuna. Tällä varmistetaan eläinten näkyminen kameroissa, kun ne joutuvat käymään useita kertoja hakemassa ravintoa.

Seuraava iskun paikka on poistaa eläimiä keväällä ennen lintujen pesinnän alkua.

Vieraspetojen suurta määrää ei meinata uskoa. Kun Hasko aloitti pintapyynnin vuonna 2010 terrierin kanssa, hän törmäsi epäuskoon ja ihmettelyyn. Ei uskottu, että kuukauden supikoirasaalis saattoi olla 50 eläintä, hän kertoo.

Nyt Hasko metsästää laikalla, eivätkä supikoirat ole vieläkään loppuneet.

Osa ihmisistä karsastaa saaliskuvia, joihin on aseteltu saaliiksi saadut pienpedot. Nevalainen huomauttaa, että niiden tehtävänä on kertoa ja konkretisoida eläinten suurta määrää sekä tehokasta jahtia. ”Ilman kuvia on hankala uskoa ja ymmärtää, kuinka paljon vieraspetoja on.”

Tammikuun ensimmäisen päivän ja lokakuun 28. päivän välisenä aikana Kaakkois-Suomessa on hävitetty 618 supikoiraa ja 55 minkkiä. Vuodesta 2021 alkaen Helmi-vieraspetohankkeen aikana vieraspetoja on poistettu kaakon arvokkailta lintuvesiltä yhteensä yli 1 000.

Sekä riistakameroille että haaskoille on oltava maanomistajien luvat. Kuva: Marja Seppälä

Tuutilla on 1,5-vuotias karkeakarvainen saksanseisoja, jota hän on päämäärätietoisesti kouluttanut pintapyyntiin.

”Metsästyspäivillä mitattuna supikoirien pyynti on jahtimuodoista minulle tärkein. Käyn kyllä lintumetsälläkin seisojani kanssa eikä petopyynti ole vaikuttanut koiran lintutyöskentelyyn.”

Kaikki miehet käyvät ensisijaisesti jahdissa itsekseen, mutta yhteisjahdit ovat mukavaa vastapainoa yksin puurtamiselle. On mukavaa, kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka viihtyvät evästelemässä vesisateessa pimeässä metsässä otsalampun valossa ja kokevat tekevänsä hyödyllistä työtä, vaikka jahti ei kartuta omaa pakastinta riistanlihalla.