Metsän geeniperintö säilyy hakkaamalla

Jyrki Ketola tarjosi itse männikkönsä geeniperintömetsäksi. Kuva: Jaana

Erilaisiin geenituotteisiin liittyy maatalouden puolella kielteisiä tuntemuksia. Metsäpuolellakin geenikokeita on vastustettu ja kloonattujen taimien viljelyssä on riskinsä.

Entä mikä on geenireservimetsä? Pitääkö ne hakata pois vai suojella kokonaan hakkuulta?

Metsänomistaja Jyrki Ketolaa ärsyttää muutama viikko sitten Lapinjärvellä sijainneen geeniperintömetsän hakkuusta käyty vääntö. Luontoaktivistit vastustivat geeniperintömetsän kevyttä harvennushakkuutta, sillä he haluavat liittää sen läheiseen suojelualueeseen.

"Geeniperintömetsän tarkoituksena on säilyttää metsän alkuperäinen perimä ja sen monimuotoisuus. Se vaatii metsän uudistumista. Geeniperintömetsistä ei siksi voi tehdä aarnimetsiä", sanoo Ketola.

Ketola tietää mistä puhuu. Hän omistaa Suomena ainoan yksityismailla sijaitsevan geeniperintömetsän. Loput 43 geeniperintömetsää sijaitsee joka valtion tai suurten metsäyhtiöiden mailla.

Virallisen tavoitteen mukaan geeniperintömetsät turvaavat metsien monimuotoisen perintöaineksen. Ne sijaitsevat kattavasti ympäri maan ja niitä on kaikilla puulajeilla.

"Oma geeniperintömetsäni sijaitsee Perhossa. Sillä alueella ei ollut valtion mailla riittävän laajaa ja alkuperäistä männikköä. Tarjosin metsikköä itse geeniperintökohteeksi."

Geeniperintömetsikön perustamisen edellytyksenä on riittävä koko, mikä tarkoittaa vähintään 100 hehtaaria, ja alkuperäisyys.

Ketolan 1990-luvun puolivälissä ostama 160 hehtaarin metsikkö sijaitsi syrjässä, se oli luontainen ja hoitamaton, joten se sopi hyvin tarkoitukseen.