Suomi ei houkuta ulkomaisiayrityksiä sahainvestointeihin
Jaana Kankaanpää Suomi on menettänyt 2000-luvulla sahatavaran markkinoita Ruotsille, Saksalle ja Venäjälle. Kuva: Viestilehtien arkisto”Suomeen on miltei mahdotonta investoida sahateollisuuteen”, sanoi Ilim Timberin tiedotus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Slava Bychkov tiistaina Helsingissä ulkoministeriön Itämeren alueen puumarkkinaseminaarissa.
Venäläinen saha- ja vanerijätti Ilim Timber on kasvanut maailman suurimpien sahaajien joukkoon aggressiivisilla sahojen ostoilla Saksasta ja Yhdysvalloista.
Ilim Timber on ostanut lyhyessä ajassa Saksasta noin 2 miljoonaa ja Yhdysvalloista liki puoli miljoonaa kuutiometriä sahatavaran tuotantokapasiteettia. Venäjän sahoista irtoaa miljoona kuutiometriä sahatavaraa.
Ilim Timber sahaa Yhdysvalloissa kaakossa keltamännystä tavaraa Kiinaan. Konsernin Siperian sahojen kotimarkkina on Kiina, sillä venäläisistä asuu vain noin joka 15. Uralin itäpuolella.
Saksan Klausnerilta ostettujen sahojen noin 2 miljoonan kuutiometrin tuotantokapasiteetista jää iso osa Eurooppaan, mutta Itämeren rannan Wismarista halutaan viedä tavaraa myös Kiinaan.
Tukin saanti on Bychkovin mukaan tiukkaa Itämeren rannan maissa.
Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuoren esitys tuki Bychkovin arviota maastamme sahainvestoinnin kohteena.
”Meillä on kahden miljoonan kuutiometrin verran isoja 1970- ja 1980-luvun sahoja, jotka ovat kalliita käyttää.”
Sahojen kunnossapito on kallista. Vannesahoilla on vanhentunutta tekniikkaa, joka edellyttää runsaasti kuljettimia ja tavaran välivarastointia kesken tuotantoketjun. Pääomakulut toki ovat pienet.
Suomi on hävinnyt sahamarkkinoita viime vuosina Saksalle, Ruotsille ja Venäjälle. Tuotanto Suomessa on pudonnut 2000-luvulla rankasti, kun kilpailijat ovat ottaneet markkinaosuuksia usein uusien tehokkaiden suursahojen voimin.
Merivuori uskoo kuitenkin, että Suomeen rakennetaan joskus vielä uusiakin sahoja.
”Toivon, ettei tässä tarvitse mennä vaikeimman kautta”, hän sanoi.
”Metsistä ei tule kalikkaakaan biotaloudelle, elleivät sahat toimi.”
Etelä-Ruotsin sahat kärsivät tukin pulasta ja kovasta hinnasta. Merivuoren mukaan alueelle rakennettiin isoja sahoja myrskytukin runsaudessa vuosina 2005–2010.
Arki iskee nyt, eikä vähiten kalliin kruunun takia. Euro maksoi kalleimmillaan vuonna 2009 peräti 11,7 kruunua, keskiviikkona alle 8,8 kruunua.
Havutukin hankintahinta oli loka–joulukuussa 67 euroa kuutiometriltä, ja kilpailu puusta on kovaa. Hankinta-alueita on laajennettu pohjoista kohti.
”Ruotsista menee konkurssiin vanhentuneita sahoja”, Merivuori totesi.
Metsä Groupin kansainvälisen puunhankinnan johtaja Markku Luhtasela arvio tukin markkinoiden pysyvän Itämeren alueella kotimarkkinoina.
Venäjän havutukin vienti on pudonnut huippuvuosista murto-osiin.
”Venäjän vientitukin hakkuualueille on tullut paljon sahoja: suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia”, Luhtasela kertoi.
Venäjältä ei siten liikene tukkia Euroopan vientiin.
”Syntyy armoton hintasota, jos Suomi, Ruotsi ja Saksa yrittävät lisätä havutukin ostoa Venäjältä”, hän totesi.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
