Hyönteistuhojen puille aiheuttama stressi lisää pilviä ja viilentää ilmastoa

Mitä enemmän stressiä hyönteistuhot aiheuttavat puille, sitä enemmän kaasuja ne vapauttavat. Kuva: Kari Salonen

Hyönteisten hyökkäys aiheuttaa puissa stressiä, joka lisää puiden erittämiä kaasumaisia yhdisteitä. Ne puolestaan vaikuttavat ilmakehässä muodostuviin hiukkasiin, pilviin ja ilmakehän kykyyn heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen, selviää Itä-Suomen yliopiston ja Ilmantieteen laitoksen tutkimuksesta.

Tutkijat simuloivat hyönteistuhojen aiheuttamaa stressiä pohjoisen alueen havu- ja lehtipuissa ilmastomallin avulla.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun hyönteiset syövät puita ja kasveja, nämä stressaantuvat ja alkavat vapauttaa enemmän kaasumaisia orgaanisia yhdisteitä. Kaasut voivat käydä läpi tiettyjä kemiallisia ja fysikaalisia prosesseja, joissa niistä muodostuu ilmakehän pienhiukkasia.

Pienhiukkaset vaikuttavat ilmastoon heijastamalla ja sirottamalla auringosta tulevaa säteilyä. Ne myös vaikuttavat pilvien muodostumiseen.

Mitä enemmän puihin kohdistui stressiä, sitä enemmän kaasuja ne vapauttivat. Suurimmillaan ilmakehän hiukkasten muodostuminen jopa kaksinkertaistui.

Pienhiukkasten määrän kasvun ansiosta ilmakehässä alkoi muodostua jopa 50 prosenttia enemmän pilvipisaroita. Hiukkaset voivat toimia pilvipisaroiden tiivistymisytiminä eli ikään kuin pilvien ”siemeninä”. Hiukkasten lisääntymisen takia maahan tulevaa auringon säteilyä myös heijastui enemmän takaisin avaruuteen.

Tutkimuksen perusteella voi todeta, että kun hyönteiset syövät puita, voi syntyä ilmastoa viilentävä vaikutus, sillä pilvet ja hiukkaset heijastavat enemmän auringon säteilyä. Vaikutus on suurimmillaan kesäisin, kun hyönteistuhoja on eniten ja puut ovat vehreimmillään.

Tutkimustulokset auttavat parantamaan nykyisten ilmastomallien tarkkuutta etenkin sekundäärisen orgaanisen aerosolin osalta. Nykyiset mallit eivät ota huomioon hyönteisten aiheuttamaa puiden stressaantumista.

Tutkimuksen toteutti Ilmatieteen laitos yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Kalifornian Irvinen yliopiston kanssa. Siinä käytettiin Max Planck -instituutin kehittämää ilmastomallia sekä Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kehittämää fysikaalisten ominaisuuksien mallia.