Aina puunistutus ei onnistu: osa taimista kuihtui – katso video

Kivisessä rinteessä maanmuokkaus on hankalaa, mutta sen onnistuminen olisi tärkeää, jotta tukkimiehentäit eivät pääsisi taimiin käsiksi.  Kuva: Rami Marjamäki

Toukokuu on metsänhoidossa toiveikasta ja touhukasta aikaa. Lehdet puhkeavat, puut virkoavat kasvuun ja uusia taimia istutetaan. Istuttaja harppoo metsässä hyvillä mielin, mutta pettymyksiin on myös syytä varautua. Vastoinkäymisistä saa oppia tulevien vuosien varalle.

Metsätalousyrittäjä Matti Äijö nousee paahteiseen ja kivikkoiseen rinteeseen, josta päätehakattiin järeä kuusikko 1,5 vuotta sitten. Epäilykset ovat käyneet toteen: viime keväänä istutetuista kuusentaimista osa törröttää ruskeina rankoina.

Nähtävissä ovat tukkimiehentäiden juhlapitojen jäljet. Ne taimet, joiden ympärillä on vähintään 15 senttiä maanmuokkauksessa paljastettua maata, ovat säilyneet ja kasvaneet hyvin. Muokkaamattomaan maahan tai hakkuutähteiden ulottuville istutetuille puille on käynyt huonosti.

Lumen alta paljastui ikävä yllätys. Tukkimiehentäit olivat nakertaneet viime vuonna istutettuja taimia urakalla pilalle. Kuva: Rami Marjamäki

”Näistä näkee, että taimet ovat kyllä ensin kasvaneet, mutta hyönteiset ovat kalunneet nilan rikki. Silloin puun nesteiden virtaus estyy ja taimi kuolee”, Äijö sanoo. ”Vaiva alkaa näkyä istutusvuonna elokuulla.”

Kivisessä maastossa maanmuokkaus on vaikeaa ja kuusentaimien kohtalo alkoi mietityttää Äijöä jo viime kesänä. Hän sujautti männynsiemeniä pulloon ja kävi ripottelemassa siemeniä täydennykseksi. Tämä konsti on tärpännyt: tomerat pienet männynalut pinnistelevät lupaavasti kohti taivasta. Kyllä tähänkin metsä syntyy.

”Ihan välttämätöntä olisi, että istutettu tai kylvetty taimikko käydään tarkastamassa perustamisen jälkeen”, Äijö muistuttaa. Muuten paikalla voi odottaa vuosien päästä ikävä yllätys, kun havupuut ovatkin kuolleet ja korjaustoimiin ryhtyminen on liian myöhäistä.

Jätökset ja syöntijäljet paljastavat, että hirvi on talvehtinut tässä varttuneemmassa taimikossa. Kuva: Rami Marjamäki

Rinnekohteen kuusentaimien takaisku aiheuttaa Äijölle nyt ylimääräistä pohdintaa, sillä tien toisella puolella odottaa toinen kivikkoinen rinne, joka on kivisyydestä huolimatta lehtomaista kangasta: kuusen kasvupaikka.

”Tämä on loka–marraskuussa hakattu ja hakkuutähteet ajetaan kesäkuussa pois. Kysymys on, muokataanko tämä heti sen jälkeen ja istutetaanko. Vai siirre­täänkö suosiolla seuraavaan vuoteen?”

Istutuksen lykkääminen helpottaisi tukkimiehentäiden ryntäystä, sillä ne lähtevät liikkeelle tuoreiden kantojen innoittamina. Toisaalta lykkäämällä kasvaa riski siitä, että pintakasvillisuus pääsee röyhähtämään niin, että puun­taimilla on jatkossa tukalat oltavat.

Kolmas mahdollisuus on istutus syksyllä, mutta osa alueesta on routivaa maalajia. Pakkanen pulpauttaisi hatarasti juurtuneita taimia ylös maasta.

Tämän taimen on nostanut rouste ylös maasta. Kuva: Rami Marjamäki

Edellisen kaltaisia hankalia uudistamiskohteita ovat alueet, joissa viljavuus ja maalajit vaihtelevat. Voi olla kivikkoisuutta ja routivaa maata.

”Tällaisissa epäonnistumisia tulee ja sitkeyttä vaaditaan. Sen sijaan helppoja viljeltäviä ovat selkeät yhden puulajin kasvupaikat. Esimerkiksi riittävän karu ja tasainen maapohja tai toisaalta tasaisen viljava paikka”, Äijö pohtii.

Näitä kohteita on istuttajan mukava seuraavana keväänä tarkastaa, kun taimet kasvavat ja työ on onnistunut.