Yksityisten soiden lisäsuojelu lykkääntyy
Soidensuojelun täydennysohjelmaan on valittu 50 hehtaaria Harri Asmalan tilan maata. Hän pitäisi suonsa mieluiten itsellään. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoMERIKARVIA (MT)
Viime vuonna ja vielä keväälläkin kovaa polemiikkia aiheuttanut soidensuojelun täydennysohjelma on vaipumassa naftaliiniin yksityismaiden osalta.
”Suojeluohjelman toteutus etenee käytännön tasolle elykeskusten ja maanomistajien välillä. Kun määrärahoja ei ole, jatko menee niin, että suojelun eteneminen edellyttää maanomistajalta aloitteellisuutta”, kertoo ympäristöneuvos Aulikki Alanen ympäristöministeriöstä.
Hän on suojeluohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja. Työryhmän työ päättyy nyt syys–lokakuun vaihteessa. Kolme vuotta kestäneessä valmistelutyössä valittiin suojelun arvoisiksi noin 750 suota, joiden pinta-ala on yhteensä noin 120 000 hehtaaria.
Listatuilta alueilta suojellaan valtion omistamaa maata 30 000 hehtaaria. Sen sijaan yksityismaiden suojeluun valtio ei nyt rahapulassaan ryhdy, vaan toteutus siirtyy tulevaisuuteen ja rahakkaampiin aikoihin.
Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan suojelu tullaan toteuttamaan maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen.
”Pakottavaa suojelua ei tule”, sanoo tuottajajärjestö MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen.
Merikarvialainen metsänomistaja ja sikatalousyrittäjä Harri Asmala on tyytyväinen siihen, että ympäristöministeriössä ymmärrettiin lopulta reivata suhtautumista vapaaehtoiseen suojeluun. Kovin lupaavalta tilanne ei näyttänyt silloin, kun hanketta vietiin eteenpäin aiemman ympäristöministerin Ville Niinistön (vihr.) komennossa.
”Puheet siitä, että jos suojelu ei etene vapaaehtoisesti, otetaan pakolla, herättivät kysymyksen, eikö Naturasta ole opittu mitään.”
Asmala epäilee, että Niinistö saattoi tehdä karhunpalveluksen luonnonsuojelulle alkuvaiheen tylyllä linjallaan.
”Soiden puustoisia reunoja on niiden puheiden vuoksi varmasti hakattu.”
Soidensuojeluohjelmasta säästäminen on hänen mielestään järkevä valinta.
”Tämä on ainakin hyvä säästökohde valtiolle. Vaikka muutamien virkamiehien työpaikka tämän takia menetetään, muuta vahinkoa siitä ei tule.”
Asmalan tilalta suojelurajausten sisälle oli piirretty yhteensä 50 hehtaaria. Siitä runsaat 15 hehtaaria on sellaista maata, jolla on metsätaloudellista arvoa. Suoalueet ovat avosuota, jotka eivät sovellu turpeennostoon.
”Alueelta on aikanaan ojitettu se mitä on ojitettu. Minun käsitykseni mukaan mikään ei uhkaa suon luontoarvoja. Olisi ollut valtion rahojen tuhlausta ryhtyä suojelemaan sitä.”
Asmala suhtautuu avosuon suojeluun avoimin mielin.
”Jos siitä saa vaihtomaata tai rahallisen korvauksen, se on ihan ok. Tosin korvaustaso ei voi olla mikään suuri avosuosta.”
Sen sijaan niillä alueilla, joissa on metsää rajauksen sisällä, suojelu innostaa vähemmän. Hän ei aio aktiivisesti ryhtyä markkinoimaan omia soitaan elykeskukselle.
Merikarvialla on suojeltu jo aiemmin soita Natura-ohjelmassa.
Täydennysohjelma on Merikarvialla osoittanut, ettei valtion toiminta ole kovin pitkäjänteistä. Valtio on nyt ilmoittanut haluavansa uuteen suojeluohjelmaan sellaisia soita, joita se on antanut yksityisille maanomistajille vaihtomaina Natura-suojelun korvauksena.
Nissisen mukaan joitakin suojeluohjelmassa listattuja kohteita on jo suojeltu.
”Noin 6 000 hehtaaria valtion maata on suojeltu, mutta myös yksityismailla vajaat 500 hehtaaria puustoisia kohteita on suojeltu Metso-ohjelman kautta.”
Hän kuitenkin korostaa, ettei metsien suojeluun tarkoitettu Metso saa muuttua soidensuojelun päärahoituskanavaksi.
Viime keväänä elykeskukset lähettivät lausuntopyynnön suokohteiden maanomistajille. Siinä kaikilta asianomaisilta maanomistajilta tiedusteltiin halukkuutta suojeluun. Enää vastaavanlaisia massayhteydenottoja ei ole tulossa.
Mahdolliset jatkoneuvottelut käydään yksittäisen maanomistajan ja alueellisen elykeskuksen välillä.
Hanna Lensu
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
