Metsätaloudelle päästöleikkauksia

Hallitus kaavailee ilmastolakia, joka ohjaisi taloutta mahdollisimman hiilineutraaliksi. Päästövähennyksiä haetaan myös metsätaloudesta.

Merkittävimmät päästölähteet metsätaloudessa tulevat ojitetuilta turvemailta vapautuvasta hiilidioksidista. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 maa- ja metsätalouden käytössä olevilta turvemailta pääsi ilmakehään noin 14 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Ilmastolakiselvitykseen on kirjattu päästövähennyskeinoksi suometsien kunnostusojituksien välttäminen.

Metsäekologian professori Anne Tolvanen Metsäntutkimuslaitoksesta kertoo ojituskysymyksen olevan monimutkainen.

”Lyhyellä aikajänteellä ojitus vähentää suon metaanipäästöjä. Lisäksi kasvuun pyrähtäneet puut sitovat runsaasti hiiltä seuraavien vuosikymmenien ajan. Satojen vuosien aikajänteellä luonnontilainen suo sitoo kuitenkin hiiltä paremmin kuin ojitettu.”

Selvityksessä päästövähennyskeinoina mainitaan myös kiertoajan pidentäminen, avohakkuiden välttäminen ja suojelun lisääminen.

MTK:n metsäasiantuntija Janne Näräkkä näkee tämänkaltaiset maininnat yksipuolisina ja vahingollisina metsätalouden harjoittamiselle, mikäli ne päätyvät lakiesitystekstiin asti.

”Kiertoajan pidentämisellä on mahdollista lisätä metsien sitomaa hiiltä, mutta avohakkuiden välttäminen ja suojelun lisääminen eivät tätä tavoitetta tue”, Näräkkä sanoo.

Tolvanen vahvistaa, että nuoret metsät kerryttävät kasvullaan puustoon sitoutunutta hiiltä vanhoja metsiä enemmän.

”Vanha metsä on kuin pankkitili, joka varastoi hiiltä, mutta ei sido sitä lisää.”

Tolvasen arvion mukaan hiilensidonnan kannalta on sama, kasvatetaanko metsää tasa- vai eri-ikäisenä.

”Avohakkuun jälkeen hiilensidonta loppuu äkillisesti, mutta nuori taimikko sitoo hiiltä vauhdilla takaisin. Jatkuvassa kasvatuksessa hiilensidonta on tasaista. Nettohyödyt ovat kasvatustavoissa samat, jos metsän uudistuminen onnistuu yhtä hyvin.”

SUVI NIEMI

Vanha metsä on kuin

pankkitili, joka

varastoi hiiltä,

mutta ei sido sitä

lisää.«

Avaa artikkelin PDF