Puunkorjuun kustannukset alenisivat tienvarsikaupoilla
Metsäkoneet ovat tehokkaita, kun työmäärä lasketaan työtuntia kohti.
Kuutiokustannuksissa maataloustraktorit ovat kuitenkin metsäkoneita tehokkaampia, toteaa jo toistamiseen tohtoriksi väitellyt Lauri Vaara.
Nykyinen raskaita metsäkoneita käyttävä ympärivuotinen puunkorjuu johtuu tehokkuuden väärinymmärtämisestä. Metsäalalla tehokkuus määriteltiin määrätehokkuudeksi kustannustehokkuuden sijasta 1960-luvulla.
”Mikäli kustannustehokkaat maataloustraktorit palaisivat kilpailun myötä puunkorjuun koneiksi, kesähakkuut ja avohakkuut vähenisivät” sanoo maatalous- ja metsätieteitten sekä valtiotieteen tohtori Vaara.
Määrätehokkaat mutta kustannustehottomat metsäkoneet vievät puunmyyjiltä korjuu-urakan antajan oikeudet, sillä ne estävät tienvarsikaupat. Pystykaupoista takaisin tienvarsikauppoihin siirtyminen palauttaisi korjuutyön hallintaoikeuden metsänomistajille ja toisi kustannuskilpailun puunkorjuuseen.
”Tuskin omalla rahallaan korjuuta ostava maksaa työstä enempää kuin on välttämätöntä. Nythän korjuu tapahtuu metsänomistajan rahoilla, mutta puunostajan tilaamana. Missään muussa Euroopan maassa ei menetellä näin.”
Vaaran mukaan nykyaikaisen maataloustraktorin tuominen metsäkäyttöön palvelisi taloutta laajemminkin. Metsäteollisuus hyötyisi, kun alhaisemmat korjuukustannukset madaltaisivat puun tehdashintaa.
”Maatiloilla kaluston pääomarasitukset alenisivat, samoin kuin metsäpalveluyrityksissä, jotka siirtyisivät kilpailun ohjaamina vähitellen kevyempään ja kustannustehokkaaseen korjuukalustoon.”
Nykyisin hakkuut toteutetaan kalliiden, lavettikuljetuksia vaativien metsäkoneiden ehdoilla, joiden hankkimista metsäyhtiöt vaativat metsäkoneurakoitsijoilta. Isot koneet tarvitsevat mittavia hakkuita, eli runsaasti motteja, jotta niiden toiminta olisi kannattavaa.
”Metsänomistajan näkökulmasta tämä ei ole kuitenkaan kustannustehokasta, vaikka toiminta olisi kuinka määrätehokasta hyvänsä”, perustelee Vaara.
Pystykaupassa metsäyhtiö korjaa puun, mutta korjuun kustannukset maksaa puunmyyjä. Kun korjuutyön ja ostajayhtiön kustannukset piilotetaan metsänomistajalta, tämä mahdollistaa kustannuksia tuhlaavan puunkorjuun.
”Puunostaja vähentää korjuun kustannukset etukäteen puunmyyjän bruttotulosta eli puun tehdashinnasta. Metsänomistaja ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyjä kustannuksia, sillä pystykaupassa sovitaan vain jäännöksestä, jota nimitetään kantohinnaksi.”
Määrätehokkuus ei ole kilpailutekijä kustannustehokkuutta edellyttävien palvelujen markkinoilla.
”Puunkasvatuksesta eliminoitiin vaihtoehdot vuonna 1952 alkaneella yksityismetsälain väärintulkinnalla. Silloin avohakkuukielto muutettiin avohakkuun vaatimukseksi. Vaatimus laillistettiin vuoden 1996 metsälailla”, selvittää Vaara.
Vaara kritisoi metsänhoitajien vanhaa ammattikuntaa siitä, että heillä ei ole aina riittävää liiketaloudellista osaamista. Luotiinhan ammattikunta virkamiehiksi valtion metsiin 1800-luvun puolivälissä.
”Metsänhoitajien yhteisö alkoi ohjata yksityismetsien omistajia 1900-luvun alussa. Ohjausta ei taivutettu yksityisen metsätalouden tarpeisiin, vaan yksityinen talous taivutettiin ammattikulttuurin asenteisiin ja tarpeisiin.”
Metsäala eriytettiin poliittisesta valvonnasta itsenäisellä korporaatioiden hallinnolla. Ala suljettiin valvonnan ulkopuolelle, jossa se sai kehittyä valtioksi valtiossa.
”Tuloksena on suurmetsätaloutta jäljittelevä kollektiivitalous. Metsäala on saanut valtiolta useimmiten sen, mitä se on huomannut siltä pyytää.”
Lauri Vaara väitteli tohtoriksi valtiotieteen tiedekunnassa viime keväänä. Väitöskirja on nimeltään Metsänhoitajien maa, tutkimus metsäalan korporatismista. Vaara on urallaan työskennellyt muun muassa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion palveluksessa päämetsänhoitajana.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
