EU haluaa ennallistaa Suomen metsät, vaikka todellinen luontokato on aivan muualla

Taimikon heinäämistä. Arkistokuva. Kuva: Rami Marjamäki

MT Metsä|Metsiensuojelu

24.10.202206:00

Kolumni

Seppo Vuokko

Miten se metsäymmärrystä edistää, että istuu ruuhka-aikaan liikenteen tukkeena Mannerheimintiellä? Ehkä siinä, ahteri tukevasti asfaltissa ja korkeat kerrostalot ympärillä, voi uskoa, että metsät ovat tuhoutumassa. Tuntuu kuin lukuisat päättäjätkin, aina europarlamentaarikkoja myöten, olisivat hankkineet metsätietonsa samalla tavalla, istumalla betonin keskellä ja kaltaistensa kanssa seurustelemalla. Tietämyksen tasoa kuvaa Pietikäisen (kokoomus!) käsitys, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua hakkuusta metsä on pelkkää pajukkoa! Samaa tasoa on Euroopan unionin luonnon ennallistamissuunnitelmakin.

Kun suunnitellaan ennallistamista, täytyy olla jokin mielikuva tai malli, johon pyritään. Joissakin tapauksissa sellainen on. Virtaavia vesiä voidaan ennallistaa purkamalla patoja ja tulvavallituksia sekä vyöryttämällä kiviä uittoa tai vesiliikennettä varten perattuihin koskiin. Soita voidaan ennallistaa tukkimalla ojia, vaikka ei suo silloinkaan palaa tarkalleen siihen tilaan, missä se oli ennen ojitusta.

Olemassa olevien metsien ennallistaminen olisi täysin mielivaltaista. Metsällä ei ole tiettyä tilaa, jossa se pysyisi ja johon se voitaisiin palauttaa. Metsä kehittyy omien lakiensa mukaisesti: puut vanhenevat, kuolevat, puulajisto ja muu kasvipeite muuttuvat koko ajan. Jokaisessa sukkessiovaiheessa on omia, juuri siihen vaiheeseen sopeutuneita lajeja. Vanhojen metsien lajit eivät ole metsän ekologian kannalta sen arvokkaampia kuin nuoren metsän lajit.

Ympäristöministerimme perustelee ennallistamista luontokadon pysäyttämisellä. Tukenaan hänellä kaksi varsin kyseenalaista julkaisua: Suomen lajien uhanalaisuus ja Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Uhanalaiseksi katsotaan laji, vaikka kaikki sen esiintymät olisivat suojeltuja, jos esiintymät ovat pieniä tai esiintymisalue suppea. Metsien uhanalaisuus on määritetty aivan mielettömin perustein: arvokkaimpia ovat pystyyn kuolevat metsät, joissa on lahopuuta pitkin poikin. Olennaisempaa on, että metsä uudistuu; että on aina nuoria yksilöitä, jotka korvaavat eri syistä kuolevat yksilöt.

Ekosysteemin toiminnan kannalta yleiset lajit ovat tärkeämpiä kuin harvinaiset lajit. Uhanalaisten lajien määrä ei siis osoita metsän hyvyyttä tai huonoutta; useat lajit ovat uhanalaisia siksi, että ne vaativat tavanomaisesta poikkeavaa elinympäristöä. Tammen seuralaisten turva ei parane, vaikka kaikki Suomen mäntymetsät rauhoitettaisiin.

Ennen kuin kuluja ja hyötyjä voidaan laskea, täytyisi tietää, mitä tehdään ja missä. Ennallistamisohjelmalle ostetaan myötämielisyyttä ilmoittamalla hyödyt monin verroin kuluja suuremmiksi. Suomen osalta kulut olisivat liki miljardi euroa vuodessa, mutta tuotot moninkertaiset; jokainen ennallistettu metsähehtaari tuottaisi yli 2000 euroa per vuosi. Kenelle? Millä tavoin? Jos luonnonsuojelu olisi noin tuottoisaa, miljardöörit tulisivat rahoineen kiljuen mukaan! Huijausyrityksen tunnistaa siitä, että se lupaa pienellä sijoituksella huikeat tuotot.

Kaikista väitteistä huolimatta Suomen metsien tila on parempi kuin kertaakaan sataan vuoteen, eikä Suomessa ole merkittävää luontokatoa eikä lajikatoa. Luonnonsuojeluun varatut miljardit pitää suunnata sinne, missä luontokato on totta.

Kirjoittaja on Savitaipaleella asuva tietokirjailija.