Yhteismetsien lukumäärä kolminkertaistui 2010-luvulla

Kuva: Jukka Pasonen

”Osakkaan tärkein tehtävä on täyttää tilinumeronsa papereihin oikein", metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen Suomen metsäkeskuksesta naurahtaa. Kuva: Kari Salonen

Yhteismetsien määrä on kasvanut tasaisesti läpi 2010-luvun. Vuoden 2010 alussa Suomessa oli 165 yhteismetsää. Tämän vuoden alkaessa niitä oli jo 497.

Uusille yhteismetsille tunnusomaista on, että ne ovat pieniä. Vuoden 2010 alussa keskimääräinen yhteismetsä oli 3 200 hehtaaria. Kymmenessä vuodessa keskipinta-ala on tippunut alle puoleen, noin 1 400 hehtaariin.

Yhteismetsien pinta-alan mediaani on huomattavasti keskipinta-alaakin vähemmän, vain 352 hehtaaria. Mediaani on keskimmäisen yhteismetsän pinta-ala, jos yhteismetsät laitetaan pinta-alansa mukaiseen järjestykseen.

Luvuista voi päätellä, että viime vuosikymmenellä Suomeen perustettiin paljon sukujen yhteismetsiä.

”Yhteismetsä sopii sukupolven­vaihdostilanteisiin, koska yhteismetsäosuuksia on helppo luovuttaa perillisille”, metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen Suomen metsäkeskuksesta vahvistaa.

Se päihittää yhtymät ja kuolinpesät siinä mielessä, että yhteismetsä tekee päätöksensä enemmistöpäätöksinä. Yksimielisyyden vaatimusta ei ole.

Yhteismetsälle valittu toimitsija tai hoitokunta päättää käytännön metsänhoidosta. Usein he saavat korvauksen tekemästään työstä. Toimitsija ja hoitokunnan jäsenet voivat olla yhteismetsän osakkaita tai ulkopuolelta palkattuja.

Koko osakaskunta kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Osakaskunnan kokous muistuttaa järjestön vuosikokousta: siinä hyväksytään tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä päätetään, miten kertynyt ylijäämä jaetaan.

”Yhteismetsä on todella vaivaton. Osakkaan ei tarvitse välttämättä osallistua kokouksiin, ja silti ylijäämää tulee tilille”, Matilainen kuvaa.

”Osakkaan tärkein tehtävä on täyttää tilinumeronsa papereihin oikein.”

Matilainen kertoo, että puun ostajat arvostavat yhteismetsiä ja maksavat leimikoista hieman keskimääräistä parempaa hintaa.

”Se liittyy siihen, että yhteismetsien on noudatettava metsäsuunnitelmaa. Yhteismetsissä on hyvin hoidetut metsät ja keskimääräistä kookkaammat kuviot.”

Kyse on myös asiakkuusyhteistyöstä. Metsäyhtiöt tietävät, että hyvin sujuneiden kauppojen jälkeen lisää kauppoja voi olla luvassa seuraavana vuonna, sillä yhteismetsät myyvät puuta säännöllisesti.

Yhteismetsälle puunmyyntitulojen veroprosentti on hieman alhaisempi kuin yksityismetsän.

Yhteismetsä maksaa verotettavasta tulostaan 26,5 prosenttia veroa, kun yksityisellä metsänomistajalla veroprosentti on 30 tai 34. Yhteismetsälle ei tosin tule viiden prosentin yrittäjävähennystä.

Matilaisen mukaan yhteismetsän perustamista kannattaa harkita vasta siinä tapauksessa, että yhteismetsään liitettävää pinta-alaa on yli sata hehtaaria. Pohjois-Suomessa pinta-alan on syytä olla vielä isompi.

”Yhteismetsä perustetaan kestävän metsätalouden harjoittamiseksi. Pienessä yhteismetsässä hallintokulut ovat niin merkittävät, että se ei pärjää taloudellisessa vertailussa yksityismetsän omistukselle.”

Rahaa uppoaa yhteismetsän hallintokustannuksiin, ja lisäksi yhteismetsällä on velvollisuus kahdenkertaiseen kirjanpitoon.

Lakisääteistä alarajaa yhteismetsän koolle ei kuitenkaan ole. Niinpä esimerkiksi viime vuonna perustettiin yksi vain kolmen hehtaarin yhteismetsä.

”Jotkut sanovat, että perustavat aluksi pienen yhteismetsän ja laajentavat sitä sitten. Mutta monesti se aikomus ei valitettavasti kyllä realisoidu”, Matilainen kertoo.

Jos oman metsätilan pinta-ala on selvästi alle sata hehtaaria, sen voi yrittää liittää osaksi jo olemassa olevaa yhteismetsää. Läheskään kaikki yhteismetsät eivät halua laajentua, mutta laajenevista on lista verkkosivuilla yhteismetsat.fi.

Samalle sivustolle on koottu paljon muutakin tietoa ja ohjeita yhteismetsiin liittyen.

”Joka puolelta maata löytyy jonkinlainen yhteismetsä, joka ottaa uusia osakkaita ja metsätiloja. Ihan kaikista metsätiloista ne eivät ole kiinnostuneita. Pelkkää viiden hehtaarin taimikkoa voi olla vaikea saada liitettyä mihinkään yhteismetsään.”

Matilainen huomauttaa, että olemassa olevaan yhteismetsään on mahdollista liittää vain osa kiinteistöstä, jos metsäpinta-alaa on riittävästi. Silloin pääsee kokeilemaan, miten homma lähtee toimimaan. Jos se toimii hyvin, yhteismetsään voi liittää myöhemmin lisää osia tai vaikka kaikki loput metsänsä.