Sukupolvenvaihdosten ammattilainen on osakkaana 1950-luvun yhtymässä – "Toimii mutta en suosittele"

Pienehkön metsätilan yhteisomistus sukulaisten kesken toimii riittävän järjestyksen ja sovun avulla, Antti Haapamäki sanoo. Hänen suvussaan yhteisomistus on koettu mielekkääksi tilalla sijaitsevien loma-asuntojen vuoksi. Kuva: Petteri Kivimäki

Suutarin lapsella ei ole kenkiä – ja metsätilojen omistusjärjestelyjen ammattilainen, lempääläläinen juristi Antti Haapamäki on itse osakkaana yhtymässä, jonka juuret ovat vuonna 1954 muodostuneessa kuolinpesässä.

Suomessa oli viime vuonna noin 40 000 kuolinpesää, joilla on metsää omistuksessaan. Ne kattoivat Suomen yksityismetsistä reilun kymmenen prosenttia.

Valtio on viime vuosina koettanut kannustaa metsänomistajia kuolinpesien purkuun, sillä usein tällaisessa yhteisomistuksessa päätöksenteko on kankeaa ja omaisuuden hoito saattaa jäädä puolitiehen.

Kuten avojaloin kulkemisessa, myös yhteisomistuksessa on kuitenkin omat hyötynsä. Haapamäen äidin puoleisessa suvussa yhteisomistuksesta Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa on saatu kiinnostava ja toimiva ratkaisu siten, että osakkaat saavat vuorollaan loma-asunnon käyttöönsä.

"Kesän sesonkiaika on jaettu viiden sukuhaaran kesken. Kukin haara saa kokonaisuuden käyttöönsä kahdeksi viikoksi. Vuorot rullaavat seuraavana vuonna eteenpäin, jolloin pitkässä juoksussa kaikki pääsevät käyttämään kiinteistöä tasapuolisesti", Haapamäki kertoo.

Suku järjestää myös vuosittaisen tapaamisen.

Aiempaan kuolinpesään ja nykyiseen yhtymään on vuosikymmenten saatossa tullut niin paljon osakkaita, että jaossa kunkin yksittäinen osuus jäisi hyvin pieneksi. Siksi jakaminen ei ole kovin kiinnostava vaihtoehto.

Haapamäki ei kuitenkaan suosittele kuolinpesää omistusmuotona kenellekään.

"Meillä on tietty järjestelmä, miten sitä hoidetaan ja se toimii. Mutta en suosittele kuolinpesäomistusta. Omistusratkaisut ovat parhaita, kun ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia. Mieluiten yhdelle tilalle yksi omistaja tai pariskunta omistajaksi."

Hän muistuttaa, että yhteisomistuksessa vaaditaan kosolti rakentavaa yhteishenkeä ja toisten kunnioittamista, jotta järjestely toimisi.

"Laaja omistuspohja edellyttää riittävää järjestystä ja sopuisuutta."