Pienkone harventaa talvet, raivaa kesät

Jaana Kankaanpää Tämä energiapuusavotta Inkeroisissa korjataan kokopuuna. Karsittu rankakin onnistuisi. Kasat kuivahtavat ainakin syksyyn asti, kunnes eri yrittäjä tulee ajamaan ne tien varteen. Kuva: Viestilehtien arkisto

KOUVOLA (MT)

Hakkuutyömaalle johtavat tuoreet jäljet, mutta koneen ääntä ei tahdo kuulua. Ajourien molemmin puolin on kasattu ohuenlaisia harvennusmäntyjä pinoon.

Ajojälki on siistiä. Vetisestä kelirikkoajasta huolimatta urat eivät ole juuri painuneet maastoon.

Lopulta Jouni Korpela löytyy nuoren mäntytiheikön siimeksestä. Käynnissä on energiapuuhakkuu pienellä, Usewoodin Tehojätkä-koneella.

Kaksiosainen, mönkijää muistuttava laite noukkii milloin yhden, milloin muutaman puun kouraan. Giljotiiniterä katkoo rungot, isoimmat oksat jäävät karsintateriin. Kuljettaja istuu mukavasti hytissä.

Usein koneihmisille suuri on kaunista ja tuottavaa. Tämä savotta tuo mieleen kesämökkien mönkijäleikit polttopuumetsässä.

Mutta tässä tehdään tosissaan työtä. Yrityksen nimi on Risu & Ranka Oy. Mikä on sen filosofia?

”Koko kone maksaa saman verran kuin ison moton koura. Tämä kannattaa tuoda pienemmillekin kohteille”, Korpela selittää.

Keveät energiapuukohteet eli hoitamattomista taimikoista kasvaneet, nuoret metsät ovat Risun ja Rangan erikoisalaa. Koneen kouraan sopii tyveltään korkeintaan 20-senttinen puu.

Puomi on 3,8-metrinen. Varsinaisten ajourien väli on 20 metriä, mutta pieni kone mahtuu puikkelehtimaan urien väliin noukkimassa kauimmaisia puita.

Päivässä Korpela ehtii kaataa 500–600 runkoa.

Kone painaa noin kaksi tonnia. Polttoainetta kuluu vajaa kaksi litraa tunnissa. Se on alle viidennes ison moton nielemästä määrästä.

”Kun lumet on sulaneet, voin kantaa löpöt itse työmaalle”, Korpela kertoo.

Konetta ei silloin tarvitse ajaa jyrryttää tielle asti tankkausta varten.

Pienkoneella on omat vaikeutensakin. Talvella kannot jäivät korkeiksi, koska kevyt koura ei uppoa metsänpohjaan asti. Kovin kivikkoiseen paikkaan Tehojätkällä ei pääse.

Lumen aikaan kulkemisesta selvitään kasaamalla havuja ajouralle. Samalla konstilla voi ylittää ojat.

Koneen mukana tuli erillinen raivuuterä. Pian sille koittaa taimikonhoitokausi.

Metsälehden tuore juttu julisti metsurin voittavan raivauskoneet. Korpelan mukaan koneraivuu Tehojätkällä kannattaa tiheissä taimikoissa. Poistuman on oltava yli 15 000 runkoa hehtaarilta.

Myös järeys tuo konetyölle etusijan. Jos runko on tyveltään neljäsenttinen tai sitä vahvempi, metsurin vauhti alkaa hidastua mutta koneen ei.

Pienissä ja harvoissa taimikoissa metsuri vie voiton.

”Jos metsuri juoksee hehtaarin–puolitoista päivässä, eihän sinne konetta kannata tuoda.”

Korpela ryhtyi koneyrittäjäksi tammikuussa. Hän jätti palkkatyön Haminan Veistosaha Oy:ssä (Havesa).

”Näin Maaseudun Tulevaisuudessa ilmoituksen uudesta kourasta. Mietin että eikö sitä kaikennäköisiä kouria ole jo olemassa. Kun mielenkiintoa romuihin on, niin siitä se sitten lähti.”

Metsätöitä Korpela on tehnyt aiemmallekin työnantajalle, lähinnä ennakkoraivausta. Silti alku oli opettelemista.

”Ensi alkuun ajatteli, että mihin hittoon sitä on ruvennut.”

Nyt työt sujuvat. Tieto uudesta koneesta seudulla liikkuu. Tähän asti työmaat ovat tulleet Kymenlaakson metsänhoitoyhdistykseltä, kyselyjä on tullut muun muassa Biowatilta.

Energiapuun menekki on ottanut takapakkia seudulla Myllykosken tehtaan sulkemisen vuoksi. Pienien, hoitamattomien metsien kunnostukselle on kuitenkin tarvetta.

Korpelan päätös ryhtyä yrittäjäksi on osoittautunut kaukonäköiseksi. Tänä keväänä Havesa irtisanoi väkeä, sulki yhden sahan ja luopui liimapuun tuotannosta lopullisesti.

”Entisiä työkavereita on kysellyt, voisiko tulla ajamaan toista vuoroa”, Korpela kertoo.

Toistaiseksi hän ajaa kuitenkin yksin. Työaikaa on kohtuulliset 8–9 tuntia päivässä.

”Pitää itseään ajatella, vaikka yrittäjä onkin.”

HENRIK SCHÄFER

JOUNI KORPELA

Avaa artikkelin PDF