Metsää ei saa uudistaa millä tahansa puulajilla – osa vaatii erillisen ilmoituksen

Ilmaston lämmetessä ja kasvukauden pidentyessä jalot lehtipuut voivat menestyä aiempaa pohjoisemmassa. Kuva: Anna-Katri Hänninen

Muuttuva ilmasto pakottaa metsänomistajat puntaroimaan puulajin valintaa entistä tarkemmin.

Metsälaki velvoittaa, että metsä uudistetaan päätehakkuun jälkeen. Metsänomistajan päätettäväksi jää, miten ja millä puulajeilla. Metsään ei kuitenkaan saa kylvää tai istuttaa mitä tahansa, vaan sallitut puulajit on lueteltu metsälaissa.

”Taimikon saa perustaa männyn, kuusen, rauduskoivun, haavan, siperianlehtikuusen, vaahteran, tervalepän, tammen, kynäjalavan, vuorijalavan, metsälehmuksen, saarnen ja hybridihaavan alkuperältään ja kasvupaikalle sopivilla taimilla tai siemenillä”, metsälaissa sanotaan.

Hieskoivun taimilla tai siemenillä taimikon saa perustaa vain turvemailla, kangasmaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä savi- tai hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hieskoivua voi metsälain mukaan käyttää ”kasvupaikasta ja alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen täydentävänä puulajina”.

Uudistamisessa käytettävä pääasiallinen puulaji merkitään metsänkäyttöilmoitukseen.

Metsän voi uudistaa myös muilla puulajeilla, kuten harmaalepällä tai pihlajalla puumaisilla pajuilla.

Tällöin metsänomistajan tulee jättää Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä selvitys puulajin tai puulajien kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta kohteelle. Jos Metsäkeskus epäilee puulajin tai käytettävän alkuperän olevan sopimaton metsänuudistamiseen, se neuvottelee tarvittavista muutoksista maanomistajan kanssa.

Metsälain määräämä uudistamisvelvoite täyttyy, kun istutettujen tai luontaisesti syntyneiden taimien keskipituus on puoli metriä. Lisäksi taimikon on oltavan riittävän tiheä ja tasaisesti jakautunut alueelle.

Taimikon on oltava metsässä 10–25 vuoden kuluessa hakkuun päättymisestä, riippuen metsän maantieteellisestä sijainnista.

Metsänhoidon suosituksissa kehotetaan käyttämään uudistamisessa ensisijaisesti kuusta, mäntyä sekä hies- ja rauduskoivua.

Muita taloudellisesti kasvatuskelpoisia kasvatettavia puulajeja ovat suositusten mukaan siperianlehtikuusi, haapa, hybridihaapa, tervaleppä sekä jalot lehtipuut eli tammi, kynä- ja vuorijalava, metsälehmus, saarni ja vaahtera.

Ulkomaisia puulajeja ei pidä viljellä kuin erikoistapauksissa, kuten tutkimustoiminnassa tai kasvatuksessa erityiskäyttöön.

”Silloinkin pienialaisesti ja varovaisuutta noudattaen, etteivät vieraat puulajit pääse leviämään luontoon”, suosituksissa neuvotaan.

Sopivan puulajin valintaan vaikuttaa eniten kasvupaikka. Kuivalle kankaalle ei kannata istuttaa väkisin kuusta, eikä varjoisaan paikkaan valossa viihtyvää mäntyä.

Ilmaston lämmetessä ja kasvukauden pidentyessä jalot lehtipuut voivat menestyä aiempaa pohjoisemmassa. Toisaalta lämpenevä ilmasto luo suotuisat olosuhteet myös nykyisille ja mahdollisille uusille metsäpuiden tuholaislajeille.

Puulaji tai -lajit on syytä valita kasvupaikan mukaan. Sekapuustoisuus pienentää sekä tuhoriskejä että lisää luonnon monimuotoisuutta.

Monipuolinen puulajivalikoima auttaa myös varautumaan puulajien kysynnän ja hintojen muutoksiin tulevaisuudessa. Erikoisempien puulajien kasvattamista kannattaa kuitenkin testata alkuun pienellä alueella, sillä suuren mittakaavan kokeilu voi tulla kalliiksi.

Juttua muokattu 17.3.2025 klo 15:00. Täsmennetty kohtaa, jossa kerrotaan muilla kuin metsälaissa mainituilla puulajeilla uudistamisesta.

Juttua muokattu 18.3.2025 klo 15:15. Jutun otsikkoa ja tekstiä täsmennetty. Muilla kuin metsälaissa mainituilla puulajeilla uudistaminen ei vaadi erillistä lupaa vaan kyseessä on ilmoitusmenettely.