KOMMENTTI Metsänomistajan asialla?

Puunmyyjän kannalta on huono juttu, jos metsänomistajien omat yhdistykset ja yksi isoimmista ostajista – suomalaisten metsänomistajien osuuskunta – eivät pysty toimimaan sovussa.

Luottamuspula pilaa minkä tahansa liikesuhteen ja selvää on, ettei luottamusta edistetä, jos ostaja käy vetämässä välistä metsänhoitoyhdistykselle myytäväksi annetun kaupan.

Sinänsä välistäveto on ostajalle varsin helppoa.

Sen sijaan, että tarjous lähetettäisiin myyjän valtuuttamalle metsänhoitoyhdistykselle, ostajan tarvitsee vain ottaa yhteyttä suoraan metsänomistajaan ja kysyä tämän halukkuutta suoraan kaupantekoon. Huonossa markkinatilanteessa asiaa voi vauhdittaa toteamalla, ettei kauppoja muuten tule, kuten viereisen jutun Metsä Groupin esimerkkikirjeessä on tehty.

Metsänomistaja miettii ensisijaisesti sitä, että leimikko saadaan ylipäänsä myytyä ja mahdollisimman korkealla hinnalla. Jos sivusta tullut tarjous on parempi kuin mahdolliset muut tarjoukset, lyhyellä tähtäimellä siihen kannattaa tarttua. Toisaalta, jos metsänomistaja ei halua vertailla kaikkien halukkaiden ostajien tarjouksia, niin lienee sitten syytä pohtia, miksi alun perinkään tuli annettua toimeksianto metsänhoitoyhdistykselle.

Jos puuta myy useammin kuin kerran vuosikymmenessä, kannattanee metsänomistajankin joka tapauksessa pitää yllä hyviä suhteita puukauppakumppaniin, olipa se osuuskunta, yritys tai metsänhoitoyhdistys.

Hanna Lensu

Avaa artikkelin PDF