Kulta on huono hirvikarkote

Hirvituhojen keskittyminen tietyille alueille voi tuntua mystiseltä. Kuva: Saara Olkkonen

MT kiinnostui kuultuaan, että Perä-Pohjolassa, Ylitornion korkeudella, liikkuu huhu hirvien aiheuttamista taimivahingoista. Huhun mukaan kultaesiintymien läheisyydessä kasvavat männyntaimikot olisivat hirville epämieluisia siksi, että niissä on kullan maku.

Geologian tohtoriopiskelija Elina Lehtonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo kullan rikastuvan kasvin osiin.

Geologian tutkimuskeskus on hänen mukaansa tehnyt viime vuosina mittauksia kultaan ja katajiin liittyen Sodankylän alueelta.

"Niissä selvisi, että kullan määrä katajissa, jotka kasvoivat kultapitoisten kallioalueiden päällä, oli suurempi verrattuna ympäröiviin katajiin. Korkeimmat pitoisuudet olivat kuitenkin vain muutaman miljardiosan kasviaineksen painosta", Lehtonen selittää.

Samassa tutkimuksessa oli analysoitu myös kuusenkaarnaa, ja siinä rikastuminen oli heikompaa verrattuna katajaan.

"Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan kulta-alueella kasvavilla mäntyjen sukuun kuuluvan Pinus radiata -puilla havaittiin kultaa myös neulasissa, mutta pienempiä määriä kuin puun kaarnassa", Lehtonen kertoo.

Eucalyptuspuiden lehdissä kultaa havaittiin enimmillään neljäkymmentä kertaa enemmän kuin Pinus radiatalla.

Näissä tutkimuksissa tutkitut puut ovat kuitenkin olleet täysikasvuisia, jolloin kulta on ehtinyt rikastua puuainekseen pidemmän aikaa.

"Tietojen perusteella päättelisin, että männyntaimien kultapitoisuudet eivät ole niin suuria, että hirvet maistaisivat itse kullan."

Lehtonen huomauttaa, että koska kulta ei liukene sylkeen, sen ei pitäisi maistua miltään, vaikka sitä olisi enemmän kuin esimerkeissä.

"Kullan sijasta kallistuisin siihen, että männyntaimissa tai ympäröivässä maaperässä olisi jokin muu asia, jonka vuoksi hirvet jättäisivät taimet syömättä, jos ne todella välttävät kyseisiä taimikoita."