Suojelu ei saa tuntua huonoilta arpajaisilta
Kriteerit suojeltavaksi määrättävistä metsistä pitää olla selkeitä ja maanomistajienkin hyväksymiä. Satunnaisotannalla ei saada aikaan kestävää lopputulosta.Moni maanomistaja on viime viikkoina aiheellisesti pohtinut, millainen perustuslakiin kirjattu omaisuudensuoja metsänomistajan näkökulmasta todellisuudessa on. Juuri kun hallituspuolueiden viime viikolla käymä luonnonsuojelulakiesitystä koskeva riita oli repivimmillään, julkisuuteen tuli ympäristöministeriön kaavailut kasvattaa metsien suojelupinta-alaa merkittävästi nykyisestä (MT 2.12.).
Ympäristöministeriön monimuotoisuusstrategialuonnoksen mukaan metsistä pitäisi vuoteen 2030 mennessä suojella tiukasti yhteensä kymmenen prosenttia, kun nykyisin suojeltua on hieman alle seitsemän prosenttia.
Metsänomistajien näkökulmasta suojelu kohdistuisi nimenomaan taloudellisesti tärkeimpiin metsiin. Stategiaan kirjattua kymmenen prosentin osuutta ei laskettaisi kitumaat sisältävästä metsien kokonaispinta-alasta, vaan se kohdistuisi nimenomaan paremmin kasvaviin metsiin. Metsätalouskäytön ulkopuolelle päätyisi siten runsaasti muitakin kuin vanhoja tai luonnontilaisia metsiä.
Maanomistajat pystyvät vain arvuuttelemaan kriteereitä, joilla viranomaiset valikoisivat suojelumetsiä.
Ministeriön perusteluiden mukaan kymmenen prosentin suojelutaso riittäisi pysäyttämään luontokadon Suomessa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että uhanalaisten luontotyyppien osuus Suomen metsistä olisi strategiaan kirjattu kymmenen prosenttia. Todellinen osuus on huomattavasti pienempi. Strategiaa valmistellut ympäristöneuvos Olli Ojala perustelee MT:n haastattelussa kymmenen prosentin suojelutasoa sillä, että riittävän suureen pinta-alaan osuvat varmuudella kaikki uhanalaiset luontotyypit.
Maanomistajia edustava MTK pitää valittua linjaa huonona. Järjestön mukaan suojelua tarvitsevat kohteet pitää kartoittaa ja keskittää suojelu suoraan niihin. Tämä mahtuisikin huomattavasti paremmin maanomistajien oikeustajuun.
Koska kyse on tässä vaiheessa vielä valmistelussa olevasta strategiasta, maanomistajat pystyvät vain arvuuttelemaan kriteereitä, joilla viranomaiset ryhtyisivät valikoimaan suojeluun päätyviä yksityismetsiä. Uhanalaisia luontotyyppejä on tarpeen suojella, mutta olisi koko suojelun uskottavuudenkin kannalta erittäin kyseenalaista, jos valinnat lisäsuojelualueista alkavat maanomistajien silmissä vaikuttaa viranomaisten järjestämältä mielivaltaiselta lottoarvonnalta. Jos itselle sattuu väärä arpa, osa omaisuudesta suojellaan – oli niissä todistettavasti suojeluarvoja tai ei.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat

