Haaskanpidon lainsäädäntö on kuin villi länsi – lakien noudattaminen ja valvonta on hankalaa

Haaskanpidon tarkoitus on usein tarjota mahdollisuus luonnonvaraisen eläimen katseluun ja valokuvaukseen.  Kuva: Hannu Huttu

Haaskanpitoon liittyy runsaasti sääntelyä. Useat lait rajaavat, mitä haaskalla saa tehdä esimerkiksi määrittelemällä sallitun ravinnon, sijainnin ja ympäristövaikutukset.

Ruokaviraston mukaan ”haaskanpito on toimintaa, jossa luonnonvaraisia eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle, kun tarkoituksena on eläinten valokuvaus tai katselu, tai pienpetojen metsästys”.

Haaskanpidon tarkoitus voi olla myös eläinten ruokinta esimerkiksi uhanalaisten petolintujen kohdalla.

Ravinnoksi voi tarjota muun massa kuolleita sikoja, poroja, hevosia ja siipikarjaa sekä alle vuoden ikäisten nautojen, lampaiden ja vuohien raatoja. Myös niiden kotiteurastuksessa syntyneitä sivutuotteita voi tarjota.

Lisäksi haaskalla saa tarjota kasvatettua kalaa, käsittelystä syntyneitä sivutuotteita sekä hirvien ja muiden luonnonvaraisten eläinten raatoja ja teurassivutuotteita.

Haaskaa ei voi pitää missä tahansa. Siihen on aina oltava lupa maanomistajalta eikä se saa sijaita asutuksen lähellä. Haaska ei myöskään saa aiheuttaa vesistöjen pilaantumista.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) mukaan suurpetojen kuvaukseen tarkoitettuja haaskoja on lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Palveluntarjoajia on noin 25–30. Kuvausaika alkaa useimmiten huhtikuun alussa ja päättyy elokuun puolivälissä.

Valtioneuvosto voi tarpeen vaatiessa kieltää haaskanpidon 1.6. ja 9.9. välisenä aikana. Tarkoituksena on estää haaskan hyödyntäminen karhun metsästysaikana.Tänä vuonna metsästysaika on 20.8.–31.10.

Toistaiseksi valtioneuvoston asetuksella ei ole kielletty ravintohoukuttimen pitoa millään alueella.

Haaskalla ravinnoksi voi tarjota esimerkiksi kasvatettua kalaa ja kalatuotteiden käsittelystä syntyneitä sivutuotteita. Kuusamolainen karhuyrittäjä Pekka Veteläinen heitteli lohta suolle houkuttelemaan karhuja. Kuva: Hannu Huttu

Haaskanpitoa säätelevät kuluttajaturvallisuuslaki, metsästyslaki, EU:n sivutuoteasetus ja sitä täydentävä täytäntöönpanoasetus sekä jätelaki, ympäristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki. Kaikkien niiden tunteminen on edellytys haaskatoiminnalle.

”Suurpetojen katselu- ja kuvaustoiminnan haaskanpitoa koskeva lainsäädäntö on epätäydellistä, hajallaan ja sen noudattaminen ja valvonta ovat haastavaa, mikä nostattaa ristiriitoja eri tahojen välille”, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) totesi lokakuussa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen.

Vastauksessa viitatut tahot ovat luontokuvaajat, metsästäjät, viranomaiset, kunta, luonnossa liikkujat sekä porotalous.

”Yksiselitteinen lainsäädäntö, ohjeistus ja mahdollisesti luvanvaraisuus olisivat varmasti kaikkien etu. Viranomaisten vastuita ja tehtäviä tulisi selkeyttää sekä varmistaa joustava tiedonkulku eri viranomaisten välillä”, Essayah sanoo vastauksessa.

Maa- ja metsätalousministeriö suunnitteli syksyllä 2023 työryhmän perustamista haaskanpidon lakien selkeyttämiseksi. Ministeriöstä kerrotaan, että työryhmää ei kuitenkaan ole vielä perustettu.