Naismetsänomistajien omat tapahtumat rohkaisevat osallistumaan – juhannusretkellä virkistäydyttiin sateisessa metsässä

Tuuli Väkeväinen esitteli tiistaina Mikkelissä Urpolan luonnonsuojelualueen erityispiirteitä naismetsänomistajille järjestetyllä juhannusretkellä. 

Kauan odotettu sade kasteli alkuviikosta Mikkelin metsät.

Märkä sää ei kuitenkaan ole este eikä mikään innokkaille metsänomistajille. Urpolan luontokeskuksen parkkipaikka täyttyi tiistaina nopeasti värikkäin sadetakein ja -varjoin varustautuneista naisista, jotka olivat valmiina virkistäytymään naismetsänomistajien juhannusretkellä.

Virkistyskohteeksi valikoitui aiemmista metsäretkistä poikkeava paikka: rehevä Urpolan luonnonsuojelualue keskellä Mikkelin kaupunkia.

Luontoreitin ensimmäiselle kohteelle pysähdyttäessä metsänomistajia pyydettiin miettimään, mitä he tekisivät edessään näkemälleen metsäkuviolle.

Vastaukset peilaavat hyvin metsänomistajien monitavoitteisia arvoja: toinen ei tekisi metsälle mitään ja toinen poistaisi isoimmat tukkipuut.

"Olemme retkeilleet naismetsänomistajien kanssa jo aiemmin talousmetsissä. Juhannusretken kohteeksi valitsimme luonnonsuojelualueen, jotta voimme pohtia, miten suojellut tai virkistyskäytössä olevat metsät poikkeavat talousmetsistä", selittää projektineuvoja Tuuli Väkeväinen Suomen metsäkeskuksesta.

Juhannusretkelle osallistunut mikkeliläinen Ulla Pulliainen pitää luontoarvoja tärkeimpänä metsänomistuksen arvona.

"Perin äidiltäni metsää Kainuun Paltamosta. Toinen palsta on talouskäytössä, kun taas toiselle perustin äidin muistoksi luonnonsuojelualueen."

Metsäretket ja koulutukset ovat osa Suomen metsäkeskuksen järjestämää Naisenergiaa metsiin -hanketta, jolla pyritään kannustamaan Etelä-Savon alueen naismetsänomistajia saamaan aktiivinen ote metsäomaisuutensa hoitoon.

Kannustamisen keinoja ovat esimerkiksi neuvonta- ja tiedotustilaisuudet, retkeilyt sekä erilaiset messut.

Tuore mikkeliläinen metsänomistaja Paula Onttonen kokee naismetsänomistajille suunnatut koulutukset tarpeellisina.

"Monen kynnys osallistumiselle laskee, kun mennään naisporukan kesken metsään."

Onttonen kertoo keräävänsä koulutuksista tietoa, jotta osaisi hoitaa metsäänsä yhtä hyvin kuin isänsä aikanaan.

"Koulutustilaisuudet ja käytännön retket ovat olleet erittäin hyödyllisiä", hän vakuuttaa.

Metsien hoidon päätäntävalta on perinteisesti kallistunut enemmän miesten hartaille.

Naisten osuus metsänomistajista on kuitenkin jatkuvassa kasvussa, minkä vuoksi he haluavat yhtä lailla ymmärtää oman omaisuutensa arvon ja hoitaa sitä itsenäisesti.

"Ihmiset haluavat ottaa vastuuta ja nauttia metsäomaisuudestaan. Lisäksi jos esimerkiksi puolisolle sattuisi jotain, olisi myös perheen toisella jäsenellä jo olemassa olevaa tietotaitoa metsien hoitamisesta", Väkeväinen kertoo.

Hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, miten koulutuksiin on osallistunut myös äiti ja tytär tai mummo ja lapsenlapsi -pareja.

"Retkille ja koulutuksiin osallistuu myös kokeneita metsänomistajia, jotka haluavat esimerkiksi vertaistukea toisilta metsänomistajilta."

Metsänomistajat ovat halukkaita ja innostuneita tekemään metsänhoitotöitä itse omassa metsässään.

"Raivaussahakursseja toivotaan palautteesta paljon. Moni metsänomistaja haluaa säästää metsänhoidon kustannuksissa tekemällä raivaustyöt itse", Väkeväinen toteaa.

Syksyllä Etelä-Savon ammattiopisto Esedu järjestää hankkeen innoittamana maakunnassa naisille suunnattuja raivaussahakursseja, jonka jälkeen metsänomistajalla on valmiudet työskennellä oikeaoppisesti ja turvallisesti.

"Aion ehdottomasti osallistua kurssille", Pulliainen lupailee.