Lukijalta: Kustannus-hyötyanalyysi tarkastelee valtion vanhojen metsien suojelua talous edellä

Suojelumetsää. Kuvituskuva. Kuva: Heikki Willamo

Keskustelualoitettamme valtion vanhojen metsien suojelusta kommentoivat Karoliina Niemi (MT 4.9.) ja MT:n pääkirjoitus (9.9.). Kiitos kommenteista – työmme onkin tarkoitus herättää keskustelua.

Niemen keskeinen kritiikki koskee suojelun kustannusten laskemista vain hakkuutulojen vähenemänä, ilman vaikutusten arviointia metsäteollisuudelle, viennille, aluetaloudelle ja työpaikoille. Tämä pitää paikkansa, mutta emme myöskään laskeneet suojelun hyötyjä toisille elinkeinoille, kuten luontoturismille, tai metsänomistajien myyntitulojen kasvua.

Yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi kohdistaa metsäresurssin tehokkaasti suojelun ja hakkuiden kesken. Sen olennaiset elementit ovat suojelun arvostus, kustannus ja endogeeninen puun hinta. Puun kysyntä kuvaa puun arvoa tuotannossa ja yhdessä tarjonnan kanssa määrittää puun hinnan, kun suojelualaa muutetaan. Hinta tuo tarvittavan valinnan suojelun ja hakkuiden välille. Mitään muuta kohdentamiseen ei tarvita.

Jos halutaan tarkastella laajempia kansantaloudellisia vaikutuksia, on arvioitava metsätalouden ohella kaikkia sektoreita, joihin suojelu vaikuttaa. Siihen tarvitaan yleisen tasapainon mallia. Arviomme puun tarjonnan laskusta, 0,9 miljoonaa kuutiometriä, mahtuu kuitenkin puun teollisen käytön vuosivaihtelun sisään (68,9–78,2 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2017–2023). Onkin epäselvää, syntyisikö koko talouden tai aluetalouden tasolla merkittäviä vaikutuksia. Luonnonvarakeskus päätyi samaan johtopäätökseen arvioidessaan EU:n biodiversiteettistrategian vaikutuksia Suomessa.

Niemi kysyy, mikä suojelun hiilihyöty lopulta on, jos muualla hakataan lisää. Ensinnäkin vanhat metsät ovat hiilirikkaita ja niiden hakkuissa vapautuisi hiiltä enemmän kuin talousmetsistä. Tämä näkyi analyysissämme nettohyödyn kääntymisenä negatiiviseksi tiukkojen kriteerien ja hakkuuriskien oloissa.

Toiseksi yksityismetsien hakkuiden lisäämiselle on vaihtoehtoja. Kuten metsäteollisuuskin on todennut, ainespuuta palaa energiaksi. Sen ohjaaminen metsäteollisuuteen enemmän kuin kompensoisi suojelun aiheuttaman puun tarjonnan laskun, ilman negatiivista nieluvaikutusta.

Niemi näkee ongelmallisena myös hiilen hinnan pitkän aikavälin arviot. Siksi käytämme herkkyysanalyysissä useita hinta-arvioita. Epävarmuus ei ole peruste hiilen hinnan sivuuttamiseen.

Kiitämme Niemeä rakentavasta asenteesta ja tärkeistä näkökohdista. Mikään esitetyistä huomioista ei kuitenkaan vaikuta analyysimme lopputulokseen.

Johanna Kangas

tutkijatohtori

Markku Ollikainen

ympäristöekonomian emeritusprofessori