Metsähakkeen kysyntä ja tarjonta eivät täysin kohtaa

Metsäntutkimuslaitoksen mukaan metsähakkeen määrä riittää käyttötavoitteiden saavuttamiseen, jos hakkuiden määrässä ei tapahdu suurta notkahdusta.

Tavoitteena on nostaa metsähakkeen käyttö 13,5 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä.

”Haketta riittää, mutta sen tarjonta ja kysyntä eivät välttämättä täysin kohtaa. Se kasvattaa kuljetusmatkoja ja pakottaa käyttämään kalliimpia jakeita”, näkee tutkija Perttu Anttila.

Kalliimmilla jakeilla Anttila tarkoittaa pienpuusta tehtävää metsähaketta. Arvokkaamman raaka-aineen käyttö ei ole kannattavaa ilman korjuu- tai haketustukea.

”Pienpuusta tehtävää haketta rasittaa korjuukustannus. Avohakkuilta kerättävä latvusmassa on edullisempaa, mutta pienpuuhakkeen etu on sen hyvä laatu.”

Hakkeen kertymä on kiinni hakkuista. Keskimäärin kaupalliset hakkuut ovat viime vuosina olleet 52–55 miljoonan kuution tuntumassa.

Anttilan mukaan hakkuiden pysyminen tuolla tasolla riittää kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseen. Vaikka kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa on avohakkuiden määrä, suurin kasvumahdollisuus on pienpuussa.

Etenkin aines- ja energiapuun yhdistetty korjuu tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa metsähakkeen tuotantoa. Yhdistetyssä korjuussa ainespuuksi kelpaamaton tai huonolaatuinen puu ohjataan energiaksi.

Metsäntutkimuslaitos arvioi, että metsähakevaroista on käytössä jo yli puolet.

Vuonna 2012 lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin kiinteitä puupolttoaineita 17,8 miljoonaa kiintokuutiometriä. Siitä metsähaketta oli 7,6 miljoonaa kuutiota.

Metsähakkeesta lähes puolet oli pienpuuta, latvusmassan osuus oli 2,6, kantojen 1,1 ja järeän runkopuun 0,4 miljoonaa kuutiota.

Voimaloiden ja lämpölaitosten lisäksi metsähaketta poltettiin pientaloissa 0,7 miljoonaa kuutiota.

Metsähaketta ja muita puupolttoaineita käyttävien laitosten määrä on noussut kymmenessä vuodessa lähes tuhanteen.

Vuosituhannen alussa metsähaketta käytti 250 laitosta. Lisäksi uusia puuta käyttäviä laitoksia on suunnitteilla tai rakenteilla.

Metsähakkeen käyttöä leikkaa kivihiilen kasvava käyttö suurissa CHP-laitoksissa. Ne käyttävät jopa kahta miljoonaa hakekuutiota vastaavan määrän kivihiiltä vuodessa.

”Kivihiili on korvannut metsähakkeen etenkin sähköntuotannossa. Se on sitä halvempaa”, sanoo Anttila.

Karkeasti jaotellen hakkeen hyödyntämisaste on suurin maan länsiosissa.

Itä-Suomi puolestaan tarjoaa käyttämättömiä mahdollisuuksia. Pienpuuta käytetään eniten Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Lapin ja Häme-Uudenmaan metsäkeskusten alueella. Latvusmassaa poltetaan Hämeessä ja Uudellamaalla, Keski-Suomessa, Pohjanmaan rannikolla, Etelä-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Anttilan mukaan maan länsiosissa on mahdollista edelleen lisätä metsähakkeen käyttöä.

Joidenkin käyttöpaikkojen ympärillä on kuitenkin alueita, joilta ei enää lisää haketta ole saatavissa.

Metsähakkeen käytön kasvua odotetaan Lounais- ja Etelä-Suomessa, jossa käyttö jo nyt on korkealla tasolla metsähakevaroihin suhteutettuna.

Vähiten vapaata latvusmassaa on Rannikon, Etelä-Pohjanmaan ja Lounais- Suomen metsäkeskusten alueilla. Se kasvattaa hakkeen kuljetustarvetta idästä länteen.

Kivihiilen ohella metsähakkeen kanssa kilpailee myös metsäteollisuuden tuotannosta ylijäävä puu. Sahatavaran suuri tuotanto tuo markkinoille runsaasti metsähaketta halvempaa kuorta, purua ja haketta. Se vähentää harvennuspuun kysyntää energiantuotannossa.

”Eri polttoainejakeet kilpailevat samoilla markkinoilla. Metsäteollisuuden tuotannosta yli jäävä energiapuu on aina metsähaketta halvempaa.”

Viimeisen viiden vuoden aikana metsähakkeella on korvattu vähentyneiden sahauksen sivutuotteiden aiheuttamaa tarjonnan laskua turpeen korvaamisen lisäksi. Siksi metsähakkeen ja erityisesti pienpuuhakkeen käytön kasvu on ollut erityisen nopeaa.

Metsähakkeen saatavuuteen vaikuttaa myös metsänomistajien halu energiapuun myyntiin. Kyselyihin perustuvissa myyntihalukkuustutkimuksissa noin kolme neljästä metsänomistajasta on ollut valmis myymään energiapuuta.

Metlassa tehdyt tarkastelut antavat viitteitä siitä, että todellinen myyntihalukkuus on vieläkin suurempi. Suomessa on suuria alueita, joilla metsähakkeen järkevät korjuumahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti, jos vain kysyntää materiaalille alueella on.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF