Metsäliiton miljardi-investointi nousi lähes konkurssin partaalta – "Mietittiin, kaatuuko koko kauppa nyt tähän"

Metsäliiton hallituksen puheenjohtajalle, metsäneuvos Martti Asunnalle ajatus Äänekoskelle rakennettavasta biotuotetehtaasta esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kuva: Pentti Vänskä

Ajatusta Äänekoskelle rakennettavasta sellujätistä ryhdyttiin pohtimaan Metsä Groupissa tämän vuosikymmenen alussa.

"Ensimmäinen ajatuksen poikanen minulle serveerattiin varmaan 2012", muistelee Metsä Groupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta uutuuttaan hohtavan pöydän äärellä Äänekosken biotuotetehtaan neuvotteluhuoneessa.

"Muistan kyllä sen tunteen, kun Kari (pääjohtaja Jordan) kertoi, että tämä voisi olla mahdollista ja että kustannustaso on sellainen, että meillä olisi tähän mahdollisuus."

Ennen sitä Asunta oli kokenut hetket, kun monen ulkopuolisen arvioitsijan mielestä pörssiyhtiö M-realin päivät oli luettu ja Metsäliiton loisto lopullisesti historiaa.

Osuuskunnan hallituksen jäsenenä Asunta aloitti 2005. Tuolloin Metsäliiton uusi johto kertoi konsernin tilasta ja ahdingon karuus alkoi selvitä omistajien luottamushenkilöille. Puheenjohtajaksi hänet valittiin 2008, samana vuonna kun finanssikriisi vavisutti maailmantaloutta.

Asunta sanoo, että jaksoi koko ajan uskoa Metsäliitto-konsernin pelastamiseksi linjatun saneeraussuunnitelman toimivan.

"Ei se usko sinänsä meinannut loppua, mutta vuoden 2008 aikana oli kyllä tiukkoja hetkiä."

Konsernin johto oli jo ennen sitä tehnyt Asunnan mukaan valtavasti töitä, jotta tappiollisesta paperintuotannosta päästäisiin irti.

Ostajakandidaatteja käytiin läpi. Eteläafrikkalaista Sappia oli lähestytty jo aiemmin ja nyt lähestyttiin taas. Tällä kertaa paremmalla menestyksellä, sillä neuvottelut lähtivät vetämään.

Asunnan mukaan lopulta ratkaisevan osan tarjouksessa muodosti Kirkniemen tehdas, Metsäliiton kruununjalokivi.

"Todettiin, että kyllä Kirkniemi pitää pakettiin laittaa, jos näistä muista aiotaan luopua. Siihen Sappi tarttui."

Aiesopimus (memorandum of understanding) allekirjoitettiin Metsäliiton ja Sappin kesken alkukesästä 2008.

"Siinä vaiheessa heikkohermoisempi olisi kätellyt ja ottanut rahat pois", Asunta naurahtaa.

Pääjohtaja Kari Jordan jatkoi kuitenkin lopullisen sopimuksen yksityiskohtien hiomista Sappin kanssa.

Sopimukseen kirjattiin tarkasti kaikki kauppaan liittyvät asiat puuntoimituksista selluntoimituksiin, mikä oli lopputuloksen kannalta Asunnan mukaan ehdottoman tärkeää.

"Me muut tosin olimme vähän tulisilla hiilillä, että kannattaako sitä nyt enää vääntää", hän tunnustaa.

Metsäliiton taivas synkkeni lokakuussa 2008, kun maailmanlaajuinen finanssikriisi puhkesi amerikkalaisen investointipankin Lehman Brothersin romahdettua.

Sappin rahoittajapankit alkoivat empiä kaupan rahoittamista. Metsäliiton ja Sappin kesken sovittu ei enää näyttänytkään selvältä.

"Hallintoneuvoston puheenjohtajan ( Runar Lillandt) kanssa mietittiin, kaatuuko koko kauppa nyt tähän. Istuttiin Tapiolassa, otettiin vähän konjakkia ja oltiin aika harvapuheisia."

Finanssikriisin vyöryessä päälle Jordan näytti osaamistaan entisenä pankkiirina. Metsäliitto tuli kaupassa vastaan merkitsemällä Sappin osakkeita ja antamalla lisää maksuaikaa sekä rakentamalla vakuusjärjestelyjä.

"Kauppa saatiin klousattua vuoden 2008 puolella. Olikohan se uudenvuodenaatto, kun pääjohtajalta tuli viesti, että rahat ovat tilillä. Sen jälkeen tuntui hyvältä ottaa kuohujuomaa."

Metsäliitto oli saanut elintärkeät 750 miljoonaa euroa ja päässyt eroon suuresta osasta tappiollisia paperitehtaita.

Nykymuotoisen Metsä Groupin muotoutumisen kannalta merkittävä järjestely oli myös Metsä-Botnian jako vuonna 2009.

Metsäliiton ja UPM:n rakkaus yhteisessä selluyhtiössä oli vuosien kuluessa rupsahtanut varsin ryppyiseksi, vaikka bisneksen teko sujuikin asiallisesti.

Metsä-Botnialla oli neljä sellutehdasta Suomessa: Kemissä, Äänekoskella, Joutsenossa ja Raumalla sekä kapasiteetiltaan yli miljoonan tonnin eukalyptusjätti Uruguayn Fray Bentosissa. Kaskisten sellutehtaan lopettamissuunnitelmasta oli kerrottu vuoden 2008 lopulla.

"Moni saattoi ihmetellä, mitä Metsäliitto Uruguayssa teki, mutta Uruguayn tehdashan on loistava, ja se oli Metsä-Botnian jaossa erinomainen pelimerkki", Asunta sanoo.

UPM halusi Uruguayn tehtaan kokonaan itselleen. Yhtä selvää oli, että sellutehtaat Suomessa ovat Metsäliiton jäsenille tärkeitä.

Metsäliittolaiset arvelivat UPM:n pitävän ehdottomasti kiinni Rauman sellutehtaasta, joka toimii kiinteässä yhteydessä UPM:n paperikoneiden kanssa Raumalla.

Neuvottelujen lopputulos oli kuitenkin hieman yllättäen, että jaossa Metsäliitto sai kaikki Metsä-Botnian Suomen yksiköt, myös Rauman sellutehtaan.

Metsäliitto-konsernin saneerausvuosina tehtiin Asunnan mukaan tärkeä linjaus omistuksesta. Se tarkoittaa, että Osuuskunnan suorassa enemmistöomistuksessa pitää olla jäsenkunnalle oleelliset suuret puunkäyttäjät: sahat, sellutehtaat sekä vanerintuotanto.

Suoran enemmistöomistuksen tärkeydestä metsäliittolaiset saivat kantapään kautta oppia Metsä-Botnian omistusjärjestelyissä vuonna 2006.

Metsäliitto-konsernin omistus Metsä-Botniassa oli jaettu Osuuskunnalle ja pörssiyhtiö M-realille. Metsäliitto halusi vahvistaa vaikeuksiin ajautunutta M-realia ostamalla Osuuskunnalle M-realilta Metsä-Botnian osakkeita.

Metsä-Botnian toinen omistaja UPM haistoi tuolloin tilaisuuden ottaa enemmistö selluyhtiössä.

"UPM tuli, sanotaan nyt vastenmielisellä tarjouksella väliin ja teki ikään kuin paremman tarjouksen Metsä-Botnian osakkeista."

Tarjous analysoitiin M-realissa, eikä sitä pidetty M-realin osakkeenomistajien edun mukaisena. Näin metsäliittolaiset onnistuivat torjumaan UPM:n valtausaikeen Metsä-Botniassa.

"Silloin me viimeistään havahduimme, että meillä on syytä omistaa enemmistö Osuuskunnan kautta."

Nyt selluyhtiö Metsä Fibren osakkeista enemmistö on Metsäliitto Osuuskunnalla 50,2 prosentin osuudella, vähemmistöomistajia ovat pörssiyhtiö Metsä Board ja japanilainen Itochu kumpikin 24,9 prosentin osuuksin.

Osuuskuntapohjaisen omistuksen vahvuus on Asunnan mukaan Metsäliiton 100 000 sitoutunutta omistajajäsentä. He turvaavat puuraaka-aineen saannin ja osuuskunta on puolestaan sitoutunut ostamaan puut ensi sijassa aktiivisilta jäseniltään.

Osuuskunta joutuu kuitenkin pohtimaan pääomaansa eri tavalla kuin pörssiyhtiö.

"Jos menee huonosti, jäsenet saattavat pohtia pääomansa pysyvyyttä."

Omistajajäsenet voivat vetää osuuspääomiaan pois, mikä voisi johtaa vakaviin vakavaraisuusongelmiin.

Metsäliiton jäsenet pysyivät Asunnan mukaan aika rauhallisina kriisivuosinakin. Yhden levottoman hetken hän muistaa.

"Analyytikko Jorma Savolainen kirjoitti Osuustoiminta-lehdessä, että valtio tarvitaan apuun Metsäliitolle. No harva metsänomistaja sitä sieltä OT-lehdestä olisi lukenut, mutta kun toimittaja Jouko Kyytsönen teki siitä uutisen Maaseudun Tulevaisuuteen, niin se aiheutti jonkunlaista kyselytulvaa."

Metsäliitto oli tuolloin Asunnan mukaan jo selvinnyt pahimman yli ja "silloin oli helppo jo sanoa, että ei tässä nyt enää mitään hätää ole".

"Vaikeiden aikojen opetukset kirjasimme sitten hallinnon hyväksymään omistajastrategiaamme. Se linjasi muun muassa investointipolitiikkamme periaatteita sekä riittävän vahvan taseen ja maksuvalmiuden perusvaatimuksia", hän sanoo.