Metsien lisäsuojelu on kiistakapula, jossa väännetään määritelmistä ja tulkinnoista – WWF haluaa myös yksityisten vanhat metsät suojeluun

EU haluaa turvata biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden suojelun keinoin. Hömötiainen on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kuva: Heikki Willamo

Yli puolet Euroopan unionin tiukasti suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa. Tästä väitteestä, joka perustuu virallisen eurooppalaisten valtioiden metsiensuojeluohjelman tilastoihin, on tänä vuonna väännetty eduskunnassa asti.

Suojelusta riittää eripuraa. Ensinnäkin luvuista ja toiseksi siitä, mitä ne pitävät sisällään.

EU-komission virkamiehet asettivat keväällä biodiversiteettistrategiassaan tavoitteeksi hulppean 30 prosentin suojeluasteen maa- ja merialueille. Virallisten eli ympäristöministeriön suojelulukujen valossa Suomella ei näyttäisi olevan hätää.

Pääsemmekö kerrankin helpolla? Lähetämme Brysseliin vain luettelon lukuisista luonnon- ja kansallispuistoistamme, yksityisistä suojelukohteista ja Natura 2000 -alueista. Ympäristöministeriämme kehuttaisiin ja suitsutettaisiin, kuinka Suomi on tehnyt enemmän kuin oman osuutensa.

Ei. Ei se näin mene, vaikka Suomi on itse asiassa Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden arvion mukaan vähintään hyvin lähellä 30 prosentin suojeluastetta. Komission laskutavan mukaan jopa koko EU on maa-alueiden suojelussa yltänyt 26 prosenttiin.

Lahopuu on tärkeää monille metsässä eläville lajeille. Kuva: Heikki Willamo

Pieneltä näyttävän kirin sudenkuoppana on tiukalle suojelulle asetettu kymmenen prosentin vaatimus. Se ei ole Suomelle ongelma. Esimerkiksi metsien pinta-alasta on meillä ympäristöministeriön mukaan suojeltu 13 prosenttia ja tiukasti suojeltu juuri kymmenen prosenttia. Useimmissa muissa Euroopan maissa suurimmassa osassa suojelumetsistä sallitaan rajoitetusti metsätaloustoimia.

Yhteisymmärrystä luvuista ei toki ole: ympäristöjärjestöt moittivat virallisia lukuja harhaanjohtaviksi. Esimerkiksi WWF kertoo verkkosivuillaan, että Suomen ”hyvin kasvavista metsistä” on suojeltu vain kuusi prosenttia.

Se, että Suomi saa omien rajojensa sisällä prosenttilukuja kasaan, ei ratkaise vielä mitään.

”30 prosentin pinta-alatavoite maa- ja merialueilla on EU-tason tavoite”, korostaa ympäristöministeriön erityisasiantuntija Olli Ojala.

Toistaiseksi ei tiedetä, millaiset odotukset komissiolla on kutakin maata kohtaan, mutta selvää on, ettei esimerkiksi metsien suojelun lisähehtaareja pystytä kokoamaan sellaisista maista, joissa metsää on ylipäänsä niukasti.

”Jos joku tekee vähemmän, niin totta kai jonkun on tehtävä enemmän. Taakanjaon pitäisi kuitenkin olla tasapuolinen ja reilu”, pohtii luonnonsuojelua koskevasta lainsäädännöstä vastaava juristi Anna-Rosa Asikainen MTK:sta.

Ikimetsä, aarniometsä, vanha metsä, luonnontilainen metsä? Näiden sanojen määritelmistä riittää eripuraa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kunnianhimoisessa strategiassaan EU linjasi myös, että kaikki sen alueella jäljellä olevat iki- ja aarniometsät on suojeltava tiukasti. Viimeistään tässä kohdassa upotaan määritelmien suohon. Mitä tällä tarkoitetaan? Asiantuntijoiden mukaan määritelmiä vasta valmistellaan, joten tietoa asiasta ei ole.

”Valtaosa vanhoista ja luonnontilaisista metsistä on jo suojeltu”, kommentoi ympäristöministeriön Ojala Suomen tilannetta.

Vanhojen metsien suojelu on kotimaassakin pitkään kaluttu kiistakapula, jossa luontojärjestöt painostavat erityisesti Metsähallitusta. Esimerkiksi WWF:n näkemyksen mukaan Suomessa on vanhoja metsiä, jotka kaikki on suojeltava.

”Vapaaehtoiset ovat kartoittaneet valtion maita. Niistä pitäisi lähteä liikkeelle”, sanoo WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen. Hän viittaa luontojärjestöjen ja metsäaktivistien valtion mailla tekemään luontokartoitustyöhön, josta on laadittu tänä vuonna 55 kohteen raportti.

Metsähallitus on kiistänyt hakkaavansa uhanalaisille lajeille tärkeitä vanhoja metsiä.

Vaatimusten ja määritelmien hetteikköä kuvastaa, että esimerkiksi Ylen uutisessa (18.11.2020) uhanalaisten lajien kartoituksesta todettiin luonnonmetsien olevan metsiä, joita ei ole jääkauden jälkeen hakattu. Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Kari T. Korhosen mukaan tällaisia metsiä ei Suomessa ole edes suojelualueilla. Kansainvälisessä raportoinnissa samaan suojeluluokkaan luetaan metsät, joissa on samoja piirteitä kuin luonnontilaisissa metsissä.

Kuva: Elli Paananen

WWF:n Luukkosen mielestä myös kuntien, seurakuntien, isojen yritysten ja yksityisten ihmisten omistamat vanhat metsät pitää saada suojeluun. Yksityismailla suojelukeinona toimii Luukkosen mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma, vaikka se onkin hidas työkalu.

Hänen arvionsa mukaan vapaaehtoisuuden nurjaa puolta näkyy metsäteollisuusyritysten maankäytössä.

”On tullut sellainen käsitys, että raaka-aineen saantia arvostetaan siellä enemmän kuin suojelusta maksettavaa korvausta. Kaikkien pitäisi kantaa vastuuta luonnon monimuotoisuudesta.”

Suomen ongelmaksi Luukkonen nimeää alueellisen epätasapainon – suojelu painottuu Pohjois-Suomeen.

Ojala tähdentää, että suojelualueverkosto etenee Etelä-Suomessa Metso- ja Helmi-ohjelmien avulla. Niiden tai suojelua tukeviksi luokiteltavien alueiden riittävyyttä on vielä ennenaikaista arvioida. Joka tapauksessa Metso on edennyt varsin mallikkaasti.

”Metson määrällinen tavoite vuoteen 2025 mennessä on suojella metsäisiä luontotyyppejä yhteensä 96 000 hehtaaria, mistä on saavutettu jo yli 80 prosenttia.”

Prosenttien pyörittely harmittaa MTK:n Anna-Rosa Asikaista, vaikka EU:n päätavoite monimuotoisuuden turvaamiselle onkin hänen mielestään ymmärrettävä ja kannatettava.

”Strategia on hyvin rajoituslähtöinen. Prosentit eivät ratkaise, vaan toiminta ratkaisee. Suojelu yksin ei auta, vaan pitää tehdä monipuolisia toimia koko ajan. Pitää myös huomioida, että uusiutuvia luonnonvaroja tarvitaan yhä enemmän, kun fossiilisista raaka-aineista on luovuttava.”

Luukkonen arvioi Euroopan arvokkaimpien metsäkohteiden löytyvän Itä-Euroopan suunnalta.

”Esimerkiksi Romaniasta ja Puolasta, mistä löytyy myös ikimetsiä. Siellä on myös kovaa painetta metsien talouskäyttöön”, hän sanoo.

”Mutta kyllä Suomessa ja Ruotsissakin on suojelutarpeita, sillä metsien käyttö on täällä lisääntynyt. Suuri kysymys on, miten sovitetaan yhteen luonnonsuojelu ja kasvava puunkäyttö.”

Entä ne lukuisat maat, jotka hakkasivat metsänsä jo aikaa sitten?

Niiden on hoidettava omaa osuuttaan ennallistamalla luontoympäristöjä, Luukkonen toteaa. ”Sen vuoksi ennallistaminen on iso asia.”

Kun EU-komissio esitteli strategiaansa jäsenmaille, tiettävästi ainakin Ruotsi ja Unkari osoittivat osittaista tyytymättömyyttä lähestymistapaan.

Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) kiitteli strategiaa toukokuisessa tiedotteessaan. ”Strategian mukaan Euroopan tulee johtaa esimerkillä kansainvälisiä luonnon monimuotoisuusneuvotteluja uudelle kaudelle”, hän totesi.

Lähivuosina meille ei kävisi kuinkaan, vaikka viis veisaisimme komission tavoitteista: strategia ei itsessään ole laki.

”Se on komission näkemys EU:n tavoitteesta, miten seuraavat kymmenen vuotta asiaa edistetään. Toki sillä tavoitellaan, että jäsenmaat muokkaisivat omaa toimintaansa”, Anna-Rosa Asikainen sanoo.

Takaporttina komissiolla on seuranta. Jos asiat eivät edisty sen edellyttämällä tavalla, se voi ryhtyä ajamaan asiasta EU:n laajuista lainsäädäntöä.

EU-komissio ilmoitti strategiassaan sitoutuvansa edelläkävijänä maailmassa 30 prosentin suojeluun maa- ja merialueillaan. Aiempi, kansainvälisesti sovittu tavoite oli 17 prosenttia.

Eurooppa ei kuitenkaan ole suurimpia maanosia maapallolla. Komissio on itse aiemmin arvioinut, että esimerkiksi metsistä vain viisi prosenttia sijaitsee EU:n alueella.

Mitä tekevät maailman suurimmat maat: Venäjä, Brasilia, Kanada, Yhdysvallat ja Kiina? Näiden viiden maan alueella sijaitsee yli puolet maailman metsistä.

Ympäristöministeriössä ei ole koottua tietoa isojen metsämaiden tilanteesta, Olli Ojala toteaa.

”Kanadassa noin 24 miljoonaa hehtaaria eli seitsemän prosenttia maan metsäpinta-alasta on suojeltu”, hän kertoo esimerkkinä.

Uusimman YK:n FAO-tilaston mukaan maanosista eniten suojeltua metsää on Etelä-Amerikassa, 31 prosenttia. Peränpitäjänä on Eurooppa, kun Venäjä on laskettu mukaan: viisi prosenttia. Kun Venäjä poistetaan Euroopan luvuista, suojeltujen metsien osuus nousee 18 prosenttiin tässä tilastossa.

”Suomella on hyvät lähtökohdat, mutta jokaisen EU:n jäsenmaan pitää saada itse valita keinonsa”, Asikainen kommentoi Suomen valmiuksia ryhtyä EU:n julistamaan luontoarvojahtiin.

”Meillä on vuosien ajalta hyvät kokemukset vapaaehtoisesta suojelusta. Toivottavasti sitä ei lähdetä Brysselistä päin purkamaan.”

Lue myös:

MT-kysely: Metsien lisäsuojelu jakaa suomalaiset – vihreiden ja perussuomalaisten äänestäjät ääripäissä

Hallitus kannattaa EU:n 30 prosentin suojelutavoitetta

Jutta Urpilainen kertaa metsäoppeja komission käytävillä, vaikka harva niitä ymmärtää – "Tarvitaan aktiivisuutta, jotta suhde metsään pystytään tuomaan esiin"

Suomalaiset mepit pitäisivät suojeluasiat jäsenmaissa EU-määräysten sijaan – unionin kaavailema metsien suojelupinta-alojen kasvattaminen jakaa silti mielipiteitä