Joukko rantametsiämenetti kemeratuet

Tuhansia hehtaareja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia metsiä on jäänyt kemeratukien ulkopuolelle metsäkeskusten muutettua tukikäytäntöään.

Maa- ja metsätalousministeriö ohjeisti metsäkeskuksia maaliskuussa 2010, ettei millekään luonnonsuojelualueelle voida maksaa kemeratukia.

Siihen asti osa metsäkeskuksista maksoi vuosien ajan tukia metsätalouskäytössä oleville suojelualueille.

Tällaisia suojelualueita on perustettu rantojensuojeluohjelmassa. Alueiden tarkoitus on säästää rannat rakentamiselta. Menetetty rantarakennusoikeus on korvattu maanomistajille. Muita rajoituksia alueilla ei välttämättä ole: useissa suojelupäätöksissä on linjattu, että alueita hoidetaan metsälain mukaisesti.

Pohjois-Savossa metsää omistava Juhana Jalkanen on valittanut metsäkeskuksen kielteisestä tukipäätöksestä oikeuteen. Kuopion hallinto-oikeus hylkäsi valituksen tammikuussa, nyt odotetaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua.

Kuopion hallinto-oikeus vahvisti päätöksessään ministeriön ohjeen oikeaksi ja metsäkeskuksen aiemman tukikäytännön vääräksi. Oikeus totesi myös, ettei metsänomistajalle muodostu luottamuksensuojaa väärän käytännön perusteella, vaikka se olisi jatkunut vuosia.

Jalkasen metsätilasta lähes puolet sijaitsee rantojensuojelualueella. Muuttunut tukilinja tuli ilmi, kun hän haki tukia nuoren metsän hoitoon.

”Sehän tässä on nurinkurista, että luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksissä viitataan suoraan metsälainsäädäntöön, mutta tuki evätään, koska alue ei ole metsälain piirissä”, Jalkanen ihmettelee.

Jalkasen mielestä ministeriön ohje ja siitä seurannut metsäkeskuksen käytäntö ovat myös sen vuoksi kohtuuttomia, että uudessa kemeralaissa on varta vasten mainittu metsätalouskäytössä olevien luonnonsuojelualueiden kuuluvan tuen piiriin.

Uusi kemeralaki ei ole vielä voimassa, vaikka se on säädetty vuonna 2007. Lain voimaantulo on viivästynyt ensin verohuojennusten ja sittemmin pienpuun energiatukilain (petu) vuoksi.

Ministeriön mielestä voimassa oleva, vuoden 1996 kemeralaki ei mahdollista tukien myöntämistä millekään luonnonsuojelualueelle.

Kirsi Taipale ministeriön metsäosaston oikeus- ja hallintoyksiköstä kertoo, että lain valmistelijat ovat aikanaan halunneet kemeratukien ja luonnonsuojelulain korvausten päällekkäisyyden.

”Aiemmin tästä ei ollut selkeää käsitystä. Ilmeisesti metsäkeskukset eri puolilla maata ovat tehneet eri ratkaisuja”, toteaa Juha Hiltunen Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon yksiköstä.

Nyt käytäntö on yhtenäinen metsänomistajien tappioksi, kunnes uusi kemeralaki astuu voimaan. On myös mahdollista, että laintulkinta muuttuu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä.

Jalkanen ei ole ainoa tukien menettäjä. Hiltunen arvioi pelkästään Pohjois-Savossa olevan 10–20 laajaa, metsätalouskäytössä olevaa rantojensuojelualuetta.

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF