Liito-orava aiheutti vuosikausien taistelun eri oikeusasteissa

Tänä syksynä Jarmo Juuti teki päätehakkuun metsään, jossa viranomaisrekisterin mukaan oli liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Havainto oli kuitenkin vanhentunut. Kuva: Kari Salonen

Tapaus 1

Vuonna 2002 Juutit halusivat tehdä päätehakkuun metsäänsä. Liito-oravan perusteella rajattiin noin hehtaari metsiä hakkuiden ulkopuolelle.

Silloin voimassa olleen luonnonsuojelulain mukaan metsänomistajan oli huomattavan vaikea hakea korvauksia.

Tapaus 2

Vuonna 2004 alettiin rakentaa moottoritietä Helsingistä Turkuun.

"Liito-orava löytyi moottoritielinjalta lähes joka ainoasta paikasta, missä oli vähänkään sopivaa puustoa", Juuti kertoo.

Linjalla oleva kuvio oli pakko hakata. Siitä rajattiin liito-oravan takia ulos noin yksi hehtaari.

Luonnonsuojelulaki oli muuttunut, ja maanomistajan mahdollisuudet saada korvauksia olivat parantuneet.

Juutit hakivat korvauksia ensin ympäristökeskukselta, mutta tapaus meni lunastustoimitukseen. Sen jälkeen asiaa käsiteltiin maaoikeudessa ja vuonna 2008 korkeimmassa oikeudessa. Juutit voittivat tapauksen.

Asiasta tuli ennakkotapaus, jossa määritellään, milloin merkityksellisen haitan kynnys ylittyy.

"Luen päätöstä niin, että merkityksellisen haitan kynnys on 850–1 000 euroa, mutta asia pitää määritellä tapauskohtaisesti. Kun kynnys ylittyy, korvaus maksetaan haitan perusteella. Aiemmatkin liito-oravasta aiheutuneet haitat lasketaan mukaan kynnyksen ylittymistä arvioitaessa."

Tapaus 3

Vuonna 2010 tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa Jarmo Juutille. Ensi töikseen isäntä teki hakkuuilmoituksen kuviosta, jonka hakkuu ei ollut onnistunut vuonna 2004 ja jonka rauhoituspäätöksen määräaika oli kulunut umpeen.

Luontotieto Keiron -niminen yritys oli tehnyt alueella liito-oravaseurantaa vuosittain, eikä ollut uutta näyttöä siitä, että kuviolla eläisi liito-orava.

"Elykeskus väitti ilman dokumentointia, että alueella on liito-oravia, ja kielsi hakkuun paikalla käymättä."

Juuti vei asian hallinto-oikeuteen ja vuonna 2013 korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hänen mukaansa elykeskuksen virkamiehet eivät noudattaneet toiminnassaan hallintolakia. Juuti hävisi tapauksen.

"Tässä oli lähtökohtaisesti ongelma: tuomarit uskoivat yksipuolisesti virkamiehiä ja lausuivat, ettei virkamiesten tarvitse noudattaa lakia."

Tapaus 4

Vuonna 2013 Juuti laittoi hakkuuilmoituksen samasta kuviosta jälleen sisään. Elykeskus antoi kieltopäätöksen ilman lisäperusteita ja paikalla käymättä.

Juuti kutsui itse katselmuksen paikalle. Katselmus oli samalla vuosittainen seurantatutkimus. Elykeskus jätti tulematta, mutta paikalla olivat metsäkeskus, Metsä Group, metsänhoitoyhdistys ja Keiron. Merkkejä liito-oravasta ei löytynyt.

Hallinto-oikeus kumosi elykeskuksen päätöksen ja piti kolmen vuoden negatiivisia lisänäyttöjä riittävinä.

Elykeskus valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että nyt kuviolta oli löytynyt merkkejä liito-oravasta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja velvoitti elykeskuksen tekemään uuden päätöksen hallintolakia noudattaen.

Juuti tilasi Keironin uudestaan metsäänsä, ja nyt myös he löysivät merkkejä liito-oravasta.

"Jos ei olisi tälläkään kertaa mitään löytynyt, niin olisi paukkunut saman tien rikosilmoitus törkeästä virkarikoksesta – ja se prosessi ei olisi jäänyt kesken."

Juuti sai lunastustoimituksella täydet korvaukset.

Tapaus 5

Tänä vuonna Juuti halusi tehdä hakkuun uudelle kuviolle. Hakkuuilmoitukseen tuli tutun kuuloinen vastaus: kuviolta on liito-oravahavaintoja.

Juuti oli jo valmis käynnistämään oikeusprosessin, mutta elykeskus yllätti. Se ilmoitti, että tieto liito-oravaesiintymästä on vanhentunut eikä hakkuille ole estettä. Elykeskus lupasi poistaa havainnon rekistereistään, ja Juuti sai hakkuunsa tehtyä.