Nämä kaksi lintujahdin varustetta ovat Aleksi Kuitusen mielestä tärkeimmät – älä unohda naamioida myöskään venettä

Vaikka vene olisi ajettu kaislikon uumeniin suojaan, lintuperspektiivistä katsottuna se erottuu ympäristöstään huutomerkin lailla. Pelkkä veneen peittäminen naamiointiverkolla on nopea ja helppo tapa häivyyttää kulku­välinettä ympäristöönsä. Kuva: Saara Lavi Jarkko Sirkiä

Uusi metsästysvuosi on päässyt hyvään vauhtiin. Nyt saa metsästää jo pienpetoja, vahinkolintuja, kanadan- ja merihanhia pelloilta sekä kyyhkyjä. Vielä viikko niin alkaa sorsa- ja karhujahti.

Näitkö mitään, pääsitkö ampumaan, entä saitko saalista, kuinka paljon? Näillä kysymyksillä metsästäjät usein pommittavat toisiaan.

Monelle onnistuneen jahtireissun mittari on yhä saalismäärä. Näyttämisen tarve voi olla valtava ja sen tyydyttämiseksi saatetaan ampua kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa.

Houkuttelukuvat eivät välttämättä toimi kyyhkyillä alkupäivien jahdeissa, sillä linnut eivät ole tottuneet vielä ruokailemaan parvissa, vinkkaa Aleksi Kuitunen. Kuva: Saara Lavi

Pyhtäällä asuva 32-vuotias Aleksi Kuitunen suoritti kahdeksanvuotiaana metsästäjätutkinnon ja on ikävuosiinsa nähden ehtinyt metsästää paljon. Jo 2-vuotiaana hän kulki piisaminpyynnissä edesmenneen isoisänsä kanssa ja sittemmin pienriistan sekä hirvien perässä.

”Kyllä minä muistan ja tunnistan sen saaliinhimon, jota nuorena koki. Huomaan muuttuneeni, sillä suuria saalistavoitteita ei enää ole ja jahdeissa tärkeämpää on elämyksellisyys saalismäärien sijaan.”

Sorsa- ja kyyhkyjahdeissa saalismäärät voivat kohota suuriksi, etenkin, jos hyödynnetään ruokintaa.

Kuitunen käy sorsapassissa lintujen lentoreittien varrella, ruokinnalta hän ei tavallisesti ammu.

Hänestä riistaa pitäisi ampua harkitusti siihen nähden, mikä on verotettavan kannan koko.

”Jahtiin tarvitaan ymmärrystä ja kohtuutta. Uusia metsästäjiä pitäisi opettaa arvostamaan yhtäkin saalislintua ja iloitsemaan siitä. Sen lisäksi tulisi opettaa saaliinkäsittelyä ja -jalostusta, sillä ne ovat tärkeä osa metsästystä.”

”On selvää, että sosiaalinen media luo paineita saalismääristä. Itse olen lopettanut sosiaalisen median aktiivisen käytön kokonaan. Metsästys on entistä hyväksyttävämpää, mutta äärikannanottojen vuoksi on itselleni helpompi pitäytyä sieltä poissa. Otan kyllä paljon kuvia, mutta jaan niitä vain harkitusti tietyille ihmisille.”

Kyyhkypassipaikan naamiointi naamiointiverkolla ja oksilla on tuloksellista, valmista tulee noin vartissa. Huomioithan, että oksia ei saa repiä ilman maanomistajan lupaa. Kuva: Saara Lavi

Tilastojen perusteella tiedetään, että moni metsästäjä käy sorsajahdissa vain jahdin avauspäivänä ja sen lisäksi yhtenä kahtena päivänä. Lajiin vihkiytyneet taas jatkavat lähes kauden loppuun asti lähelle vuodenvaihdetta ja tavoittelevat muuttosorsia saaliiksi.

Kuitunen korostaa sekä kyyhky- että sorsajahdissa ennakkotiedustelujen ja -valmistelujen tärkeyttä. Lapsiperheen arki on hektistä, mutta sen verran pitää kuitenkin aikaa löytyä, että ennen suunniteltua jahtipäivää ehtii käydä tarkkailemassa lintujen lentoreittejä, ruokailupaikkoja sekä aikatauluja, hän sanoo.

Joskus onnistaa, aina ei.

”Sen olen kyllä vuosien varrella havainnut, että jostain syystä ne sattuvat olemaan usein samoja metsästäjiä, joita jahdissa onnistaa. Jahtionni ei ole riippuvainen varusteista, vaan paikallistuntemuksesta ja omasta aktiivisuudesta.”

"Myös osittain valkoisen käyttölinjaisen englanninspringerspanielini maastouttamiseen on jahdissa nähtävä vaivaa", muistuttaa Aleksi Kuitunen. Kuva: Aleksi Kuitunen

Halutessaan metsästäjä voi käyttää tuhottoman paljon rahaa erilaisiin välineisiin ja varustukseen. Jos pitäisi valita kaksi tärkeintä vaatetta tai varustetta kyyhky- ja sorsajahtiin, Kuitunen kehottaisi hankkimaan nykyaikaisella camo-kuvioinnilla varustetun maastopuvun sekä kasvot peittävän hupun.

”Kyllä vanhanmalliset maastopukukuosit ovat mennyttä aikaa, nämä uuden sukupolven kuvioinnit ovat tulleet jäädäkseen.”

Myös Kuitusen osittain valkoisen käyttölinjaisen englanninspringerspanielin maastouttamiseen on nähtävä vaivaa. Toimiva koira on tärkeä osa onnistunutta jahtia, mutta koiran puutteellisen naamioinnin takia metsästäjä voi myös menettää tilanteita.

Röllipukua voi kuvailla maastoon sulautuvaksi karvakasaksi, josta roikkuu esimerkiksi juuttisuikaleita ja naruja. Naamiointiominaisuudet on viritetty huippuunsa, mutta käytännön jahdissa nopeissa haulikkotilanteissa puku ei Kuitusen mielestä ole lunastanut paikkaansa.

”Ratkaisevinta elämyksellisen jahdin kannalta onkin mihin menet sen sijaan, että miten menet.”