Kulkijoiden yhteinen päiväkirja ylistää, vinkkaa, valittaa ja viihdyttää
Autiotupien vieraskirjamerkinnät ovat yhdistelmä informaatiota ja viihdytystä. Tutkijat löytävät niistä myös syvempiä merkityksiä.
Vieraskirja autiotuvan pöydällä Ulko-Tammion saarella Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. Kuva: Kari SalonenVieraskirja on ensimmäinen esine, jonka etsin käsiini autiotupaan saapuessa.
On kiinnostavaa tietää, kuka on käynyt tuvassa viimeksi ja mitä hän on havainnut.
Vieraskirjoissa voi olla vinkkejä vedenottopaikan sijainnista tai sopivasta kahlauspaikasta. Turvallisuuden vuoksi vieraskirjaan kannattaisi kirjoittaa ainakin oma nimi ja seuraava määränpää.
Pääasiassa tekstit ovat kuitenkin mukavaa ajanvietettä päivän vaellustaipaleen päätteeksi.
Tavallisesti kirjoituksissa ylistetään ympäröivää luontoa ja irtautumista arjesta. Paheksutaan edellisten sotkuja ja turvataan oma selusta – en se minä ollut, joka nuo tyhjät kaljatölkit tänne jätti.
Kiitetään kiehisistä, neuvotaan seuraavia.
Parhaita ovat kaunistelemattomat vuodatukset, jossa loputonta louhikkoa kuvaillaan Mordoriksi ja kirjoittaja kertoo rehellisesti kyllästyneensä jo kävelyyn. Kengät hiertävät ja kaverin naamakin ärsyttää.
Joskus vieraskirjamerkinnät ovat todellista sanataidetta. Olen monesti miettinyt, minkälainen tutkimusaineisto autiotupien vieraskirjakokoelma olisi monelle eri alalle.
Metsähallitus hyödyntää vieraskirjoja kävijätutkimuksissaan ja niitä on käytetty matkailuun liittyvissä opinnäytetöissä.
Joskus vieraskirjamerkinnät ovat todellista sanataidetta.
Ilahdun valtavasti, kun löydän tutkimuksen, joka on sukeltanut Metsähallituksen vieraskirja-arkistoon kielitieteen näkökulmasta.
Mikä helmi Olli Ruhan Jyväskylän yliopiston suomen kielen maisterintutkielma onkaan!
Minulla menee monta tuntia, kun uppoudun lukemaan pro gradua otsikolla Luontodiskurssit Urho Kekkosen kansallispuiston autiotupien vieraskirjamerkinnöissä 2010-luvulla.
Ruha erittelee vieraskirjamerkinnöissä esiintyviä tapoja kirjoittaa luonnosta, syynää sanavalintoja ja tuo esille kielemme moninaisuuden.
Autiotuvan vieraskirja on kokoelma ajatuksia hyvin erilaisilta ihmisiltä ja kirjoittajilta, joita kaikkia kuitenkin yhdistää hetkellinen sijainti kaukana sivistyksestä, ruutuvihko ja kynä.
Gradun parasta antia ovat esimerkkeinä nostetut yksittäiset kirjoitukset.
Erämaarunoutta Suomunruoktun tuvalta: ”Hyttyset – nuo perkeleet / Mun silmiin ja suuhun lentelee / Niille maistuu mun veri sakea kuin sahti / Jonka ma eilen tänne raahasin Vantaalta asti.”
Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
