Sateet ja pakkaset eivät jarruta Saksan kirjanpainajakriisiä – "Kesäkuussa kirjanpainajat olivat aiempaa aggressiivisempia", tuhojen parissa työskentelevä suomalainen kertoo

Suomalaiset ahkeroivat Saksan Paderbornissa. Torstaina moton puikoissa oli Toni Lukkarinen. 

Kirjanpainajatuhot eivät ole helpottamassa Saksassa. Luminen talvi ja sateinen kevät eivät ole jarruttaneet kirjanpainajan leviämistä toisin kuin uskottiin.

Suomalaiset työskentelevät tuhopuiden kimpussa jo toista vuotta. Työtä riittää Länsi-Saksan Paderbornissa niin tuhopuiden hakkuiden kuin kuljetuksen parissa.

"Tänä keväänä tuntui, että työt täällä Saksassa voisivat loppua, koska talvi ja kevät olivat niin kylmiä. Mutta kesäkuun helleviikon jälkeen puhelin alkoi soida – kirjanpainajat puskivat koloistaan ulos ja olivat vielä aiempaa aggressiivisempia", kuopiolaisen puunkorjuuyrityksen FinnHarvestin Saksan-toimintojen johtaja Manuel Schmid kertoo keskellä saksalaista kuusimetsää.

Tuhopuiden hakkuissa tarkka valikointi on vaihtunut avohakkuisiin. Metsistä yritetään siivota vauhdilla pois puuta, jotta kirjanpainajan leviäminen saataisiin tyrehtymään.

"Alussa otimme metsistä pois vain ne puut, joissa oli kirjanpainajaa. Silloin vielä ajateltiin, että osa puista olisi mahdollista pelastaa, jos tulee sateinen kesä ja pakkasöitä."

Uuden haasteen työhön tekee, että alueella riehuva kirjanpainaja kestää entistä paremmin kylmää ja sateita. Lisäksi uusimpien selvitysten valossa kirjanpainaja pystyy lentämään jopa viisi kilometriä aiemmin luullun muutaman sadan metrin sijaan.

"Kirjanpainaja saadaan pysäytettyä hakkaamalla nopeammin tai tekemällä isompia aukkoja. Monelle on vaikea ymmärtää, miksi kaadamme puita, joilla on vielä vihreä latva. Syynä on juuri se, että kirjanpainaja on jo sisällä, vaikka puu ei ole vielä kuollut. Puut on tärkeä saada ajoissa pois ja istuttaa tervettä metsää tilalle", Schmid sanoo ja osoittaa kuusen rungossa olevia reikiä.

Puut matkaavat Paderbornista suoraan tehtaalle. Kuljetusyrityksen toimitusjohtaja Timo Tukiainen (keltaisessa paidassa) ja FinnHarvestin Manuel Schmid (oik.) neuvottelevat juna-aikatauluista paikallisen yrittäjän kanssa. Kuva: Juha Roininen

J-P-Ruutiainen (vas.) ja Toni Lukkarinen hakkasivat metsää Saksan Paderbornissa torstaina. Timo Tukiainen (keltaisessa paidassa) ja Aki Tirkkonen (autossa) valmistautuivat kuljettamaan puuta juna-asemalle. Kuva: Juha Roininen

Nordrhein-Westfalenin osavaltio on maksanut metsänomistajille kymmenientuhansien eurojen korvauksia vuodessa. Tukea on voitu käyttää siihen, että tuhopuut saadaan korjattua metsästä nopeasti pois.

Tilanne metsissä ei näytä hyvältä, osavaltion metsänhoitaja, ”forstantti” Florian Bitter kuvailee. Moni metsänomistaja kamppailee suurten kustannusten kanssa.

Bitter kiertää päivittäin metsiä ja etsii "kahvinpurua", joka puskee ulos kuusista. Ne ovat merkkejä kirjanpainajien tekemistä rei'istä. Niiden perusteella hän suunnittelee, mitkä alueet tulee seuraavaksi hakata ja mitkä puut jätetään lahoamaan pystyyn.

"Sää vaihtelee joka päivä, ja kirjanpainajien liikkumista on entistä vaikeampi seurata. Jokainen päivä on erilainen", Bitter toteaa.

Bitterin mukaan Saksan metsänhoito on muuttumassa. Nordrhein-Westfalenin uudelleenmetsitysohjelman tarkoitus on jakaa tietoa metsänomistajille muun muassa uusista istutettavista puulajeista ja suositeltavista hakkuumenetelmistä.

"Ei ole olemassa yhtä patenttireseptiä, mutta kokeilemme istuttaa eri puulajeja. Uudelleenmetsitysohjelman tarkoitus on nuorentaa metsien keski-ikää ja saada niistä kestävämpiä", Bitter kertoo.

Saksassa on suosittu jatkuvaa kasvatusta avohakkuiden sijaan. Avohakkuita on kuitenkin pitänyt lisätä viime vuosina roimasti tuhojen takia.

"Avohakkuilla on täällä tietty maksimikoko, jota emme halua ylittää. Osa kuolevista kuusista jätetään seisomaan ekologisista syistä. Metsänhoitoon kohdistuu täällä paljon painetta ja arvostelua."

Nordrhein-Westfalenissa pääpuulaji on kuusi, joka on kirjanpainajalle mieluisin. Tavoitteena jatkossa on, että hakkuuaukoista saataisiin sekametsiä, eli niihin istutettaisiin useita puulajeja pelkän kuusen sijaan.

"Kuusi havaittiin sotien jälkeiseen uudelleenrakentamiseen hyväksi puulajiksi, koska se kasvaa nopeasti. Mutta silloin mielessä ei käynyt ilmastonmuutos ja se, että kuusi ei kestä pitkiä kuivuusjaksoja."

Nordrhein-Westfalenin alueellinen metsänhoitaja Florian Bitter kiertää päivittäin metsissä ja tarkastelee kirjanpainajien liikkeitä. Kuva: Juha Roininen

Kirjanpainajametsiköissä on runsas neulasmatto. Puut alkavat hiljalleen kuolla. Kuva: Juha Roininen

Hakkuiden lisäksi kuljetuspuolella riittää suomalaisille töitä. Läheiseltä juna-asemalta lähtee monta kertaa viikossa täysi kuorma saksalaisille tehtaille.

"Koronan takia tulomme tänne viivästyi vuodella. Saksaan ei tulla noin vain, suhteiden pitää olla kunnossa ja tämä vaatii paljon selvitystyötä etukäteen. Suomalaisilla on huippuluokan osaaminen koko kuljetusketjussa, siksi olemme täällä pidettyjä", kuopiolaisen kuljetusyrityksen toimitusjohtaja Timo Tukiainen kertoo alkuvuonna alkaneesta pestistään Paderbornissa.

Sahatavaratuotanto on hyötynyt korona-ajasta ja ihmisten innosta remontoida. Tämä näkyy Schmidin mukaan Saksan markkinoilla. Myös puun hinta on noussut jälleen hyvälle tasolle.

"Viime vuonna täyttyneet puuvarastot tehtailla ovat jälleen tyhjentyneet. Kotimaan lisäksi Yhdysvallat ja Kiinat vetävät puuta hyvin. Forstanttimme kuitenkin toivoo, että meidän kaatamamme puut jäävät Saksaan."

Lue myös: Metsätuhot eivät ole laantuneet Keski-Euroopassa – suomalaiset ryntäsivät avuksi Saksan kirjanpainajatuhoihin, mutta kehno sää ja huono puumarkkinatilanne kiusaavat