Kalatalouden perusrahoitus ei riitä yksityisvesien tehokkaaseen valvontaan
Järvilohen salakalastuksen torjuntaa on edistetty yksityisillä lahjoitusvaroilla, viimeisin keino Pielisjoella oli Kari Kolan valotaideteos.
Karjalan kalaseriffi Sami Kurenniemi toivoo, että laittomasti pyydetyille kaloille saataisiin mahdollisimman pian määritettyä rahallinen arvo. Kuva: Lari LievonenKalastuskieltoalueella kalastamista, karkuun juoksemista, pihdeillä hajotettuja verkkoaitoja, kankaalle nakattuja kalastusvehkeitä, luvatonta verkkopyyntiä. Pohjois-Karjalan kalatalouskeskuksen kalastuksenvalvojan Sami Kurenniemen luettelema rikkomusten lista on pitkä.
Ei uskoisi, mitä kaikkea äärimmäisen uhanalainen järvilohi saa kunnolliset ja rehelliset suomalaiset tekemään.
Pohjois-Karjalan maakuntakalalla järvilohella ei ole ollut yli 50 vuoteen mahdollisuutta luontaiseen lisääntymiseen Pielisjokeen ja Lieksanjokeen rakennettujen vesivoimalaitosten takia.
Jotta selviytymistaistelu ei olisi liian helppo, ovat salakalastajat surutta rokottaneet jokia ylös vaeltavia emokaloja. Pielisjoella Kuurnan voimalaitoksen padon edusta on surullisenkuuluisa salakalastuspaikka.
Karjalan kalaseriffiksi tituleerattu Kurenniemi kertoo, että paikka on kala-aitta. Se on houkutellut salakalastajia vuosien ajan.
Kun voimalaitosalueelle luvattomaan pyyntiin hiippailevia alettiin sakottaa myös julkisrauhan rikkomisesta, tilanne rauhoittui hieman.
Viimeisin tempaus salakalastuksen torjunnassa alkoi elokuun 30. päivänä. Valotaiteilija Kari Kola sytytti valotaideteoksensa Kuurnan voimalaitoksella. Valot valaisivat salakalastuksen paraatipaikat kolmen viikon ajan.
”Salakalastajien motivaatiota toiminnalle on vaikea arvailla. Rangaistukset ovat ainakin mitättömiä”, Kurenniemi toteaa.
Ministeriössä ja Luonnonvarakeskuksessa on työn alla tarvittavien lakimuutosten ja selvitysten tekeminen, jotta laittomasti pyydetyille kaloille saadaan määritettyä rahallinen arvo.
Kurenniemi iloitsee Kolan valotaideteoksesta sekä viime vuoden aikana saaduista yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoituksista ja eduskunnan lisärahoituksesta valvontatyöhön.
”Valvontatyössä välttämättömiä kalustohankintoja on saatu tehtyä. Varsinaisen valvontatyön rahoitusta on edelleen haettava hankerahoituksena. Siihen liittyy monia epävarmuustekijöitä.”
Valvontapäivän kustannusarvio, sisältäen kaksi valvojaa, on noin 600 euroa. Vuonna 2017 valvontapäiviä kertyi 30 000 euron edistämismäärärahan turvin 70 ja vuonna 2016 valvottiin 79 päivänä 39 000 eurolla.
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Jouni Tammi tuntee kalastuksenvalvonnan haasteet.
Valvontaa tehdään yksityisvesillä pienillä resursseilla ja muun muassa hankerahoituksella. Valtion vesillä valvovat erävalvojat ja kausivalvojat.
”Kalastuksenvalvontaa pitäisi monin paikoin tehostaa, mutta yhtälö on haastava, kun resursseja valvonnan rahoittamiseksi ei juuri ole. Tehokasta valvontaa ei pystytä toteuttamaan kalatalouden perusrahoituksen turvin vaan siihen tarvitaan yleensä lisäpanostuksia. ”
Tammen mielestä Pielisjoki ja Lieksanjoki järvilohen lisääntymisalueina ovat kohteita, missä valvonta pitäisi toteuttaa mahdollisimman ammattimaisesti. Nyt valvonta on liian harvoilla hartioilla ja sitä toteutetaan osin talkoopohjalta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat