Talvikeli saa pandat leikkisiksi ja karhut unisiksi – näin kontio pärjää puoli vuotta ilman ravintoa

Ähtäriin kotiutunut Lumi-panda tykkää peuhata lumessa. Kuva: Petteri Kivimäki

Kuusamon suurpetokeskuksen lämpöeristetyissä kopeissa majailevat kontiot ovat uinuneet talviuniaan jo nelisen viikkoa, kertoo keskuksen perustajana tunnettu Sulo Karjalainen.

Jollei ihmisen tarjoamia höylälastupetejä olisi, olisivat karhut etsineet itselleen suojaisan paikan tiheän oksiston alta, puun juurakon kyljestä tai ehkä kaivaneet mukavan kolon hiekkaiseen rinteeseen.

Sääolot eivät karhua suuremmin häiritse. Jos pesä sattuu suojasäällä kastumaan, kömpii asukas uuden pesän etsintään.

Pesään uroskarhu menee yksin, naaraskarhu pentujensa kera. Uudet pennut syntyvät talviunien aikana tammi–helmikuussa hyvin pienikokoisina mutta kasvavat nopeasti ravitsevan maidon voimalla. Emot synnyttävät yleensä kahden vuoden välein.

Nukkumaanmeno ja herääminen ovat biologian sanelemia tapahtumia.

''Niillä on oma kellonsa, joka määrää'', Karjalainen tietää.

Talviuni on eläimelle keino selvitä talvesta mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Suomessa karhut nukkuvat talviajan, etelämmässä ne voivat olla valveilla.

Karhun uni ei ole yhtä syvää kuin muiden lajien talvihorros.

Nukkuvan kontion ruumiinlämpö laskee alimmillaan noin 33 asteeseen. Kantavan karhunaaraan elimistö menee säästöliekille vasta poikasten syntymän jälkeen.

Hyvin talveen varustautuneen karhun rasvavarastot riittävät jopa puolen vuoden mittaisten unien yli. Karhu ei syö, juo eikä ulosta unien aikana. Virtsakin päätyy verenkierron mukana suoleen, jossa mikrobit muuttavat sen aminohapoiksi.

Karhukannat voivat Suomessa niin hyvin, että niistä on jo muodostunut jonkinlainen ongelma porotalousalueella.

Paikoitellen kaikki syntyneet vasat ovat päätyneet nälkäisinä heränneiden karhujen kitaan. Iso karhu voi nimittäin popsia viisikin vasaa kerralla.

Karjalainen kertoo, että karhu voi ottaa jopa aikuisen hirven, jos yllättää sen nukkumasta. Nälkäinen peto hyökkää kiinni saaliin niskaan, jolloin pakoon lähteminen on myöhäistä.

Ihmispaistille karhu ei ole perso. Se tulee kyllä päälle, jos ihminen sattuu sen tielle, mutta muuten mieluummin väistää tätä rumaa ja pahanhajuista petona pitämäänsä kulkijaa.

''Ihan suotta ihmiset karhua pelkäävät, mutta kyllä sitä kannattaa väistää'', Karjalainen muistuttaa.

Pandat ovat toista maata. Ne eivät talviunista perusta.

Kotiseuduillaan Kiinan keskiosan syrjäisissä vuoristoissa niillä ei ole tarvetta eikä myöskään mahdollisuutta talviuniin. Vähäenergisellä bamburavinnolla elävät karvaturrit ovat tottuneet syömään säännöllisesti.

Ähtäriin kotiutuneet pandat eivät osoita väsymyksen merkkejä, vaan vaikuttavat silminnähden pitävän suomalaisesta talvikelistä, kertoo eläinlääkäri Heini Niinimäki.

''Varsinkin naaras nauttii suuresti lumihangesta. Se leikkii ja peuhaa lumessa. Uros on vähän pidättyväisempi. Se viettää aikaansa puissa kiipeillen ja reviiriä merkkaillen'', Niinimäki kertoo.