"Metsät voivat jäädä jalkoihin, koska ne liittyvät useaan eri lainsäädäntöön" – Kestävyys ja hiilinielut johtavat EU:n metsäkeskustelua

Hiilinielukysymykset ovat tapetilla kuluvan vuoden EU-keskustelussa. Kuva: Petteri Kivimäki

Kestävän metsätalouden määritelmät ovat nostaneet päätään Brysselissä, kun Euroopan komissio valmistelee kestävän rahoituksen esitystään. Sillä on vaikutuksia myös metsäalaan.

Kestävän rahoituksen suunnitelman tarkoituksena on ohjata investointeja rahoitusmarkkinoilla mahdollisimman kestäviin kohteisiin. Komissio ehdottaakin, että taloudellisia toimia pisteytettäisiin niiden ilmasto- ja ympäristövaikutusten perusteella.

”Jos puuta poltetaan, niin sen arvo olisi huonompi kuin sen, että puusta tehdään rakennuksia tai vaatteita”, europarlamentissa asiaa työstämässä ollut meppi Sirpa Pietikäinen (kok.) selventää ajatusta aloitteen taustalla.

Suomesta muun muassa MTK ja Metsäteollisuus ry ovat kritisoineet esityksen yksityiskohtia. Niiden mielestä taloudellisten prosessien arvottaminen kestävyyden perusteella voisi heijastua metsätalouden ja -teollisuuden toimintaedellytyksiin sekä lisätä jo olemassa olevaa kestävyyssääntelyä.

Huolestuneita reaktioita on kuulunut myös muilta pohjoisilta metsänomistajajärjestöltä.

”Kestävän rahoituksen kestävyysmääritelmät ovat tämän hetken ison haaste ja hyvin vakava sellainen erityisesti metsäisille maille”, Norjan metsänomistajien viestintäjohtaja Ellen Alfsen sanoo pohjoisten metsänomistajajärjestöjen kokouksen yhteydessä Brysselissä.

Europarlamentin valiokunnat kiristäisivät komission esitystä entisestään. Ne haluaisivat nimetä erikseen ”ruskean talouden” eli haitallisen taloustoiminnan. Alfsen uskoo, että ehdotus antaisi komissiolle turhan suuren vallan tehdä metsiä koskevia päätöksiä.

”Meillä on jo nyt olemassa paljon regulaatiota siitä, mikä on kestävää metsätaloutta: on EU:n puutavara-asetus, uusiutuvan energian direktiivi, Forest Europe -ohjelma, erilaiset sertifiointijärjestelmät ja jäsenmaiden kansalliset ohjelmat. Nykyiset kestävyysmittarit riittävät jo.”

”Kestävästä metsätaloudesta on väännetty kättä jo useaan kertaan: viimeisin vääntö oli uusiutuvan energian direktiivissä ja lulucf:ssä”, Alfsen muistuttaa.

Maankäytön, sen muutoksen ja metsätalouden (lulucf) hiilinielut ovat kuluvana vuonna komission pöydällä. Aiheesta väännettiin toissavuonna kättä, kun EU linjasi lulucf-lainsäädäntöään.

Siinä komission alkueräinen ehdotus olisi lukinnut Suomen hakkuut historiallisiin vuosiin, eikä hakkuita oltaisi voinut kasvattaa ilman päästöjen kompensointia. Neuvosto ja europarlamentti saivat kuitenkin sorvattua esityksen myös metsäisille maille sopivaksi, minkä ansiosta hakkuiden määrää voidaan lisätä.

Nyt komission tulee vielä suunnitella, kuinka lainsäädäntö saadaan voimaan.

Siksi jokaisen EU:n jäsenmaan on täytynyt ilmoittaa komissiolle maankäyttösektorinsa nielujen ja päästöjen suuruudet. Niiden avulla komissio voi tehdä johtopäätöksensä siitä, sitovatko EU:n maankäyttö ja metsät enemmän hiiltä kuin päästävät ilmakehään.

Kaikkien jäsenmaiden raportit arvioidaan kuluvan vuoden kuluessa ja lopulliset hiilinielujen vertailutasot komissio vahvistaa vuonna 2020.

Alfsenin mukaan on tärkeä pitää huolta, että metsien käytölle ei tehdä rajoituksia.

”Ilmastopolitiikassa metsät voivat jäädä jalkoihin, koska ne liittyvät useaan eri lainsäädäntöön. Olisi harmillista, jos metsiä ei voitaisi jatkossa käyttää historiallisten vertailutasojen vuoksi. Komission vakuuttamisessa riittää vielä työnsarkaa.”

Suomesta tulee EU-neuvoston puheenjohtaja heinäkuussa puolen vuoden ajaksi. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoo, että Suomi aikoo olla mukana kehittämässä uudenlaisia kannustimia ja tukimuotoja, jotta metsien ja maatalouden hiilinielut saataisiin kasvuun EU:ssa.

”Meidän on vähennettävä päästöjä, kasvatettava hiilinieluja ja otettava käyttöön uutta tekniikkaa”, hän sanoi europarlamentille viime viikolla.

Nykyinen ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete on väläyttänyt, että yksi vahvasti harkittava vaihtoehto olisi maksaa nielujen kasvattamisesta.