WWF julkaisi metsänhoidon suosituksensa – "Metsänhoidon toimenpiteiden toteutus ja mitoitukset on uudistettava perusteellisesti"

WWF haluaa muun muassa lisää järeää, kuollutta puuta metsiin ja rannoille vähintään 30 metrin suojavyöhykkeet. Kuva: Johannes Wiehn

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi tänään uusia suosituksiaan metsänhoitoon. Järjestön mukaan suositukset perustuvat laajaan tutkimustietoon niistä käytännön toimista, joista on osoitettu olevan luonnolle hyötyä.

"Tutkimustulokset osoittavat, että nykyiset metsänhoidon toimenpiteiden toteutus ja mitoitukset on uudistettava perusteellisesti", WWF toteaa tiedotteessaan.

”Järeät kuolleet puut tulee jättää metsään, vesistöjen rannoille on jätettävä vähintään 30 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke, kulotusta on syytä lisätä merkittävästi ja energiapuun korjuussa tulee välttää lehtipuiden hakkuutähteen ja kantojen korjuuta”, raportin laatinut metsänhoitaja Petri Keto-Tokoi WWF:stä listaa konkreettisia toimenpiteitä.

Järjestö vaatii, että hakkuiden yhteydessä jätettävän säästöpuuston määrä on moninkertaistettava.

”Säästöpuuston vähimmäismäärän tulisi olla 5–10 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta, ja säästöpuiden minimiläpimittavaatimuksen tulisi olla 20 senttimetriä. Säästöpuiden ja puuryhmien säästämistä tulee edellyttää kaikissa metsänhoitotavoissa ja -vaiheissa", Keto-Tokoi sanoo.

WWF:n mukaan nykyinen metsälain ja luonnonsuojelulain turvaamien kohteiden säästäminen ei riitä metsätaloudessa. Järjestö suositteleekin, että tehtäisiin "aina säästettävien kohteiden luettelo" FSC-sertifioinnin mallin mukaisesti.

Järjestön suositukset löytyvät osoitteesta wwf.fi/metsanhoitoraportti.

WWF:n ehdotuksia:

- Vesistöjen rannoille ja korpien ympärille on jätettävä vähintään 30 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke.

- Metsään tulisi jättää kaikki järeät kuolleet puut, joiden poistamista metsätuholaki ei edellytä tai jotka eivät aiheuta vaaraa. Luontoarvoiltaan merkittävillä alueilla talousmetsien lahopuutavoitteeksi tulee asettaa vähintään 20 kuutiota hehtarille.

-Säästöpuiden minimimääräksi tulee asettaa 5–10 prosenttia puuston tilavuudesta tai pinta-alasta ja säästöpuiden minimiläpimittavaatimukseksi 20 senttiä. Säästöpuiden ja puuryhmien säästämistä tulee edellyttää kaikissa metsänhoitotavoissa ja -vaiheissa.

- Luontotyyppien turvaamisessa metsälain ja luonnonsuojelulain turvaamien kohteiden säästäminen ei riitä. FSC-standardin aina säästettävien kohteiden luettelo toimii hyvänä lähtökohtana vastuulliseen metsänhoitoon, mutta siinä on täydennettävää esimerkiksi dyynimetsien, karukkokankaiden ja kalkkimaiden metsien osalta.

- Energiapuun korjuussa tulee välttää lehtipuiden hakkuutähteen ja kantojen korjuuta, kuolleiden puiden korjuuta sekä niiden vaurioittamista korjuussa.

- Lannoituksen vesiensuojelu toteutuu riittävän hyvin, jos jätetään riittävät suojavyöhykkeet kaikkien vesistöjen ja pienvesien rannoille. Suojavyöhykkeitä on syytä jättää myös luonnonsuojelualueiden, soiden ja arvokkaiden luontokohteiden ympärille.

- Lahopuun säästämiseksi on syytä asettaa raja-arvo sille, paljonko lahopuustoa saa korkeintaan murskaantua ja hautautua puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa. Merkittävimmät vesistöhaittojen riskit liittyvät ojitusmätästykseen ja ojien perkaukseen turvemailla ja hienojakoisilla kivennäismailla. Riskikohteilla tulee toteuttaa peitteellistä metsänkasvatusta.

- Kulotusta ja ennallistamispolttoja on lisättävä merkittävästi. Tärkeitä olisivat kokonaisten päätehakkuualojen kulotukset, säästöpuiden suurempi määrä kulotusalueilla sekä ennallistamispolttojen tekeminen sellaisissa suojelukohteissa, joissa näkyy metsänkäsittelyhistoria. Ennallistamisen ja aktiivisen luonnonhoidon näkökulmaa on tarpeen vahvistaa metsänkäsittelyohjeissa.