Euroopassa moni luulee, että kokonaiset metsät päätyvät energiakattiloihin

Liian usein EU:n metsäpäätösten taustalla on heikkoa tietämystä käytännön metsänhoidosta ja metsänomistajien arjesta. Käytännön realiteettien lisäksi metsistä tehtävät päätökset tuntuvat usein perustuvan vahvoihin mielikuviin ja yksinkertaistamiseen, mikä ei sovellu luonnontieteeseen.

Teema on tullut vastaan viime aikoina, kun EU-parla­mentissa sorvataan uusiutuvan energian direktiiviä. EU-parlamentin ympäristövaliokunnan kannan mukaan metsästä saatavat rangat ja oksat eivät lukeutuisi uusiutuvan energian tavoitteeseen.

Mistä tällainen päätös juontaa juurensa? Euroopassa moni ajattelee, että kokonaiset metsät päätyvät energiakattiloihin. Vaikka Euroopassa puupohjaista bioenergiaa tehdään metsäteollisuuden sivuvirroista ja hakkuista syntyvistä tähteistä sekä pienpuusta, EU-parlamentissa ajatellaan, että lämpökattilaan työnnetään hyvälaatuista tukkia.

Näin kuvitellaan, vaikka hintaero tukki- ja energiapuun välillä on metsänomistajalle merkittävä, eikä siten hyvälaatuisen tukin myyminen energiaksi ole millään lailla kannattavaa.

Kun Euroopan parlamentin jäseniä tapaa, onkin usein kerrottava, miten energiabiomassaa syntyy. Energiaksi kelpaavaa biomassaa syntyy tärkeiden metsänhoitotöiden seurauksena, eikä se edes useimmissa tapauksissa sovellu muuhun käyttöön. Kaikki paremmat osat puusta käytetään korkeamman jalostusasteen tuotteisiin.

Jos kaikki energiapuuksi soveltuva biomassa jätettäisiin metsään, sen energiahyöty fossiilisten korvaajana jäisi käyttämättä. Lisäksi metsänomistajilta jäisi tärkeä kannuste metsänhoitotöihin saamatta.

Metsäbiomassan aseman kiristäminen ei hyödyttäisi Euroopan kunnianhimoisia aikeita nostaa uusiutuvan energian osuutta sekä irrottautua EU:n ulkopuolisesta energiasta. Miksi siis löisimme entistä tiukempia rajoitteita pöytään Eurooppaa kohtaavassa kriisissä?

Erikoisen kierteen keskusteluun tuo sekin, että jatkossa maakaasu voisi EU:n silmissä olla kestävä sijoituskohde kun taas pohjoismainen metsien kestävä käyttö välttämättä ei.

Harmillisesti metsäsektori leimataan EU-päättäjien keskuudessa usein konservatiiviseksi, osapuoleksi, joka sanoo kaikkeen ei. Nykytila ei kuitenkaan ole vaihtoehto metsäsektorillekaan. Muutoksia ja uusia vaihtoehtoja pitää etsiä koko ajan niin metsänomistajien kuin teollisuudenkin puolella.

EU:n tulisi kuitenkin antaa eväät alan tukemiseen eikä jarruttaa innovointia ja jyrätä kansallisesti päätettyjä hyviä tapoja metsänhoidossa.

Kirjoittaja on Euroopan metsänomistajajärjestön pohjoismainen asiantuntija.