Itämeren typpikuorman kasvu linkittyy turvemaiden ojituksiin

Ojitusten päästöt eivät ole vähentyneet vuosien kuluessa, kuten aiemmin oletettiin. Kuva: Kari Salonen

Metsätalouden vesistöpäästöt ovat uusien tutkimusten mukaan aiemmin oletettua suuremmat. Se koskee etenkin turvemaiden ojituksia, joiden vesistöpäästöt eivät näytä laskevan ajan kanssa.

Tutkijat Antti Räike, Antti Taskinen ja Seppo Knuuttila toteavat tuoreessa tutkimuksessa, että vesistönsuojelutoimet eivät ole tehonneet toivotulla tavalla. Se näkyy Itämeren kuormituksessa.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Mika Niemisen aiemmat tutkimukset näyttivät, että soiden ojituksen vesistökuorma on aiemmin oletettua suurempi ja pitkäkestoisempi.

"Metsätalouden kannalta olennaista on, että vesistökuormat ojitetuilta soilta Itämereen on olleet kasvussa viimeiset parikymmentä vuotta"; Nieminen toteaa.

Asiasta on tulossa lisää tutkimustietoa vielä tämän syksyn aikana.

Suomi on sitoutunut vähentämään sekä typen että fosforin päästöjä Itämereen. Teollisuuden ja kuntien jätevedenpuhdistukseen on investoitu suuria summia.

Jäteveden puhdistuksen tehostuminen alkoi laskea fosforikuormaa jo 1970-luvun puolivälissä. Typpikuormaan se alkoi purra 1990-luvulla.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ponnisteluja vesistökuormituksen vähentämiseksi on jatkettu. Tulokset ovat kuitenkin jääneet heikoiksi.

Etenkin maatalousmaan halki virtaavat joet kuljettavat edelleen ravinteita mereen. Tutkimus osoitti myös alueita, joilla typpivaluman kasvu on kytköksissä metsäojituksiin.

"Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus, näyttää siltä, että Suomi ei saavuta päästövähennystavoitteitaan vuoteen 2021 mennessä", toteavat tutkijat.