Isomäki: Hiilinielujen laskenta kaipaa selkeyttä ja läpinäkyvyyttä
”Voisi olla hyvä ajatus julkaista kutakin vuotta koskevat tutkimustulokset vain kerran, sitten kun analyysi on oikeasti valmis”, kirjoittaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.
”Jos haluamme kasvattaa runkopuun tuotannon merkittävästi nykyistä suuremmaksi, meidän pitää lisätä lehtipuiden osuutta, koska ne kasvavat havupuita nopeammin”, kirjoittaa Risto Isomäki. Kuva: Markku Vuorikari19.12.202209:00
Olen ollut lähes neljänkymmenen vuoden ajan mukana erilaisissa metsien ja maaperän hiilinieluja kasvattavissa hankkeissa muun muassa Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Tästä huolimatta minun on yhä vaikeampi saada selvää Suomen valtion omia hiilinielujamme koskevista laskelmista tai ymmärtää, miten ne on tehty.
Olisi tärkeää, että laskujen perusteet ja niiden tieteellinen pohja avattaisiin kansalaisille nykyistä yksityiskohtaisemmin ja selkeämmin. Asia alkaa vaikuttaa Suomen maankäyttöön niin paljon, että läpinäkyvyys olisi nyt tärkeää kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi.
Voisi myös olla hyvä ajatus julkaista kutakin vuotta koskevat tutkimustulokset vain kerran, sitten kun analyysi on oikeasti valmis. Tänä vuonna Luke julkaisi toukokuussa vuotta 2021 koskevan pikaennakon ja joulukuussa tarkennetut ennakkotiedot. Lopulliset tulokset saadaan vasta keväällä 2023.
Sosiaalisen median vaikutuksesta yhteiskuntamme pörrää nykyään paniikin vallassa milloin mistäkin syystä. Turhien edestakaisten kohujen synnyttäminen puolivalmiilla tutkimustuloksilla ei ole rakentavaa eikä hyödyllistä.
Toukokuun pikaennakkotiedon mukaan Suomen maankäyttösektori olisi vuonna 2021 ollut ensimmäisen kerran hiilipäästöjen lähde eikä enää hiilinielu. Metsät olivat edelleen hiilinielu, mutta pikaennakon mukaan ne eivät enää kyenneet poistamaan ilmakehästä edes kaikkea pelloilta vapautuvaa hiilidioksidia.
Hakkuut eivät vuonna 2021 kasvaneet mitenkään dramaattisesti, vaan ne olivat edelleen noin 78 miljoonaa kuutiota runkopuuta. Metsien kasvun arvioitiin kuitenkin hidastuneen ja olevan vain 103 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta vuodessa eikä enää 108 miljoonaa niin kuin edellisessä metsävarojen inventoinnissa.
Koska metsiin jäi myös 5,6 miljoonaa kuutiota itsestään kuollutta runkopuuta ja 9,7 miljoonaa kuutiota runkopuuta hakkuiden hukkapuuna, kokonaispoistuma oli 93 miljoonaa ja hiilinieluna huomioon otettu runkopuumäärä enää 10 miljoonaa kuutiota.
Tieto metsiemme kasvun hidastumisesta on huomion arvoinen. Kyse on ehkä vain väliaikaisesta notkahduksesta, sillä metsien kasvu voi vaihdella jopa kymmeniä prosentteja vuodessa. Meidän täytyy kuitenkin varautua siihen, että ilmiö saattaa olla pysyvä ja voimistuva. Metsien ikärakenteen muutos pienentää nieluja, ja meidän täytyy myös varautua ilmaston lämpenemisen myötä kasvaviin tuholais- ja myrskytuhoihin.
Jos haluamme kasvattaa runkopuun tuotannon merkittävästi nykyistä suuremmaksi, meidän pitää lisätä lehtipuiden osuutta, koska ne kasvavat havupuita nopeammin.
Runkopuu muodostaa vain 60 prosenttia puiden massasta. Kantojen, juurien, neulasten ja oksien osuus on noin 40 prosenttia. Eikö myös tämä pitäisi ottaa huomioon osana metsien kasvaessaan muodostamaa hiilinielua?
Luonnollisen poistuman eli metsiin jäävän runkopuun sekä metsiin jäävän oksa-, latva-, kanto- ja juuribiomassan oletetaan laskuissa ilmeisesti ikään kuin haihtuvan ilmaan, saman tien. Vain tietokoneen kovalevyllä olemassa olevassa mallissa voi toki käydä näin. Mutta jos menet metsään katsomaan, miten asiat ovat, kaikki näyttää kovin toisenlaiselta.
Suomen talousmetsissä on tyypillisesti edelleen näkyvissä useiden perättäisten hakkuiden jäljiltä jääneitä kantoja. Eikö meidän pitäisi lopultakin selvittää, ovatko myös nämä metsiin hakkuiden jäljiltä jäävät kannot suuri ja vielä pitkään kasvava hiilivarasto? Ja eikö viimeinkin pitäisi tutkia kunnolla sitä, mitkä metsätalouden muodot ovat kasvattaneet ja mitkä pienentäneet pintamaan ylimmän metrin hiilivarastoa? Se on kuitenkin tyypillisesti puolitoista kertaa suurempi kuin itse puuston hiilimäärä, vaikka kannot ja juuret laskettaisiin mukaan.
Meidän kannattaisi myös testata erilaisia hiilivarastojen kasvattamiskeinoja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi hakkuutähteiden hautaaminen maahan tai ”luonnollisen poistuman” ja muiden hakkuutähteiden varastoiminen isojen katosten alle niin, että niiden hiili pysyy poissa ilmasta vähintään sata vuotta.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
