Siltarumpujen rakentaminen kalaystävällisesti vaatii vielä rummuttamista – "Lähdetään siitä, että uusia esteitä ei enää synny"

Yhden siltarummun liian korkea pudotus alajuoksulla voi selittää esimerkiksi sen, miksi luonnontilaiselta vaikuttavassa purossa ei ole kalaa. Kuva: Tapio Vesterinen

Metsähallituksen luontopalvelujen suunnittelija Pirkko-Liisa Luhta kertoi MT:n viime viikolla julkaisemalla Jahtikuksan videolla Esteet pois -hankkeesta, jossa inventoidaan ja kunnostetaan eliöiden liikkumisen estäviä siltarumpuja Koillismaalla.

Yhden siltarummun liian korkea pudotus alajuoksulla voi selittää esimerkiksi sen, miksi luonnontilaiselta vaikuttavassa purossa ei ole kalaa.

Jos vesistössä on useita esteitä, alin este kannattaakin korjata ensin. Se saattaa estää kulun monille sivupuroille.

Esteet Pois -hankkeen rumpuremontit ovat maksaneet keskimäärin noin 1 000 euroa per este, Luhta kertoo. Keskimäärin esteen takana oli motissa kolme kilometriä vesistöä. Korjaukset on tehty rummun alapuolista vesipintaa kynnystämällä, ja näin on saatu vesipinta rummussa nousemaan.

Kustannukset vaihtelevat suuresti kohteesta toiseen.

"Heti jos on vähän isompi puro, se kannattaa korjata koneellisesti."

Periaatteessa on tienpitäjän vastuulla, että esteitä vesieliöiden liikkumiselle ei olisi. Ongelmaan on kuitenkin herätty vasta hiljattain. Ensimmäinen maakunnan laajuinen selvitys siltarumpujen ympäristövaikutuksista valmistui Keski-Suomessa vuonna 2016.

Laaja ongelma ja vastuu siitä koskevat kaikkia tienpitäjiä, sekä julkisia että yksityisiä tahoja.

"Nyt on tärkeintä, että ongelma on tiedostettu. Toinen asia on sitten se, että lähdetään siitä että uusia esteitä ei enää synny."

Luhta ei ole varma, etteikö vielä uusiakin rumpuja jossain rakennettaisi vesieliöistä piittaamatta.

"En uskalla sanoa. Teiden rakentamiseen on eri tahoilla omat ohjeistuksensa, kyllä se varmasti ottaa oman aikansa. Pahimmillaan on annettu ohjeita, joissa rumpu asennetaan palkkien varaan puron pohjan päälle."

Luhta on nähnyt hankkeen aikana monenlaisia paikkoja.

"Rummut saattaa olla ihan kammottavassa kunnossa. Voi olla sellainen tilanne, ettei siellä ole vuosiin käyty. Rummun yläpuolella on rytöläjä, ja vesi menee vain suotautumalla läpi."

Toinen ongelma ovat vuotavat betonirummut.

"On vanhoja rumpuja, joissa renkaat lenksottaa sinne tänne. Vesi menee usein jo ensimmäisen renkaan kohdalla rakenteen alle ja lirisee jostain kivien välistä pois. Ei vain ylöspäin vaan alaskin päin meno on sellaisessa rummussa mahdotonta.".

Hieman yllättäen – ja toisin kuin monissa muissa ympäristöasioissa – 1960–70 luvulla rumpuja osattiin usein asentaa paremmin.

Luhdan mukaan moni tämän aikakauden rummuista on upotettu riittävän syvälle niin, että liian suurta pudotusta ei synny.

"Ei voi kuin ihailla, kuinka ne ovat toimineet kaikki vuosikymmenet."

Luhta huomauttaa, että esteiden raivaaminen ei auta vain kaloja, eikä edes vain vesieliöitä, vaan kaikkia puron varsilla liikkuvia.

Sen huomaa maanteiden silloilla, joiden kupeesta löytyy usein kuolleita eläimiä: Esimerkiksi sammakoita, saukkoja ja jäniksiä.

"Jos eläimet joutuvat nousemaan maantielle, kato käy. Ruotsalaistutkimuksen mukaan saukon suurin kuolinsyy on liikenne."

Lisätietoa: Rumpurakenteiden ympäristöongelmat, niiden ehkäisy ja korjaaminen. Keski-Suomen ely-keskus 2016. (pdf)

Lue ja katso myös:

Video: Yli 30 000 siltarumpua estää kokonaan kalojen liikkumisen Suomessa – "Tilanne on laiton"