Pelastuuko ruma mänty pystykarsinnalla?

Männyn pystykarsinta on pakkassään hommia. Kuva: Risto Jussila

Männiköiden laatua koetettiin 1980-luvulla kohentaa tekemällä suuria määriä oksien pystykarsintaa. Työhön oli tarjolla myös valtion tukea. Viimeinen kemeratuki pystykarsintaan päättyi pari vuotta sitten.

"Viimeisinä tukivuosina määrät jäivät valtakunnallisesti muutamiin satoihin hehtaareihin", kertoo Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.

Tuen päätyttyä ehtyi myös tilastotieto hehtaarimääristä, mutta Remes arvioi työmäärien luultavasti supistuneen entisestään. Pystykarsinta on hiipunut harvojen, asiaan vihkiytyneiden puunkasvattajien toimeksi.

Osasyy pystykarsinnan suosion laantumiseen lienee nuorten metsien kuusivaltaisuus. Kuusta ei yleensä pystykarsita.

Aikaisemmin pystykarsijat häärivät enimmäkseen mäntyjen kimpussa. Nyt yleisempää on Remeksen mukaan ehkä laatukoivujen pystykarsinta, joka tehdään keskikesällä.

Mäntyjen pystykarsinnassa sattui takavuosikymmeninä useita haksahduksia, joiden ansiosta nykyään tiedetään varsin hyvin, miten homma kannattaa hoitaa.

"Jos pystykarsintaan ryhtyy, ajoitus on hyvin tärkeä. Syksyllä sitä ei kannata tehdä. Etelä-Suomessa on vieläkin vähän liian aikaista pystykarsia. Turvallisin aika on sydäntalvi, tammi–maaliskuussa, kun lämpötila on reippaasti pakkasen puolella", Remes opastaa.

Plussakeleillä oksien karsiminen voi tartuttaa puuhun syyshaavakkasienen. Karsijan pitäisi olla myös ajoissa liikkeellä, sillä liian tuhdeiksi ehtineiden, useamman sentin paksuisten oksien karsiminen ei kannata.

”Paksut oksat eivät kylesty ja niihin jää koromainen arpi. Työ pitää myös tehdä huolellisesti: oksantappeja ei saa jäädä.”

Laatutyveen tarvitaan usein kaksi karsintakertaa.

”Viimeinen karsinta tehdään, kun puun paksuus on rinnankorkeudelta 13–15 senttiä. Sitä paksumpien puiden karsinta ei kannata, sillä oksatonta pintapuuta tulee muuten liian ohuelti.”

Kaikkia puita ei kannata karsia, vaan kasvatettaviksi valitaan noin 350 hyvälaatuista ja suoraa runkoa.

”Karsinta kannattaa tehdä vähintään sille korkeudelle, että ensimmäinen tyvitukki on oksatonta. Se tarkoittaa noin viiteen metriin tai vähän ylikin."

Sopivalla kohteella ja suoralla puulla pystykarsinnalla voi tehdä hyvän työn tulevaisuuden metsänomistajan hyödyksi. Mutta surkeata, oksaista mäntyä edes pystykarsinta ei pelasta huipputukiksi.

"Huonolaatuisesta ei saa hyvää karsimalla", Remes toteaa.