Jatkuva kasvatus vaatii tarkkaa suunnittelua – "Nuori, tasaikäinen metsikkö ei ole helpoimmasta päästä"

Koivut, jotka piiskasivat pääpuulajina kasvavia mäntyjä, saivat lähteä ennakkoraivauksessa. Hyvälaatuiset lehtipuut jäävät, sillä tavoitteena on lisätä sekapuustoisuutta, kertoo metsänomistaja Marika Hänninen. Kuva: Kari Salonen

Noin kaksikymmentä vuotta sitten istutettu tasaikäinen, kymmenen hehtaarin männikkö on saanut sukupolvenvaihdoksessa uuden omistajan ja uuden tulevaisuudensuunnitelman. Tiheänä kasvava puusto odottaa nuorenmetsänhoitoa, mutta suunnitelmissa on myös lähteä muokkaamaan metsää avohakkuuta välttelevään jatkuvan kasvatuksen asentoon.

Se vaatii tarkkaa harkintaa tulevissa hakkuissa jätettävien puiden valinnassa.

Yleensä jätettäviä puita ei merkitä erikseen, mutta jos jonkin puun haluaa ehdottomasti säästää, se kannattaa merkitä keltaisella kuitunauhalla. Tämä kuusi osoittaa vieressä olevan lähteen paikan. Kuva: Kari Salonen

”Tällainen nuori, tasaikäinen metsikkö ei ole helpoimmasta päästä kääntää jatkuvalle kasvatukselle”, Hänninen toteaa ja katselee lumista puustoa.

Mäntyjen joukossa kasvaa kuitenkin lupaavan näköisiä kuusentaimia, koivua, leppää.

"Jatkuvan kasvatuksen kohteista on vaikea antaa yleisiä käsittelyohjeita, sillä jokainen metsikkö on erilainen ja menetelmään ei ole olemassa valmiita malleja”, sanoo metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäneuvoja Hanna Virtanen.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsää ei uudisteta eikä kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsikössä on monenikäisiä puita, joita poistetaan vähitellen. Puustosta saatava tulo saattaa jäädä pienemmäksi, mutta vastaavasti vältytään kalliilta istutukselta ja siihen liittyvältä maanmuokkaukselta.

”Jatkuvan kasvatuksen kohteista on vaikea antaa yleisiä käsittelyohjeita, sillä jokainen metsikkö on erilainen ja menetelmään ei ole olemassa valmiita malleja”, sanoo metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäneuvoja Hanna Virtanen. Kuva: Kari Salonen

Ennen tälle vuodelle suunniteltua hakkuuta Hänninen on tehnyt männikköön ennakkoraivauksen. Tasaikäisrakenteisessa metsässä suosittaisiin vain mäntyä ja muu raivattaisiin pois, mutta nyt Hänninen keskittyi säästämään elin­kelpoiset kuusentaimet.

Leppää ja katajaa hän jätti turvaamaan monimuotoisuutta, hyvälaatuiset koivut saivat jäädä, jos niistä ei ollut männylle haittaa.

Tavoite on sekapuusto, mutta mänty tuo jatkossakin pääosan tuloista. Perinteiseen hakkuuseen verrattuna jäävien puulajien valintakilvassa painaa puun parempi laatu, ei niinkään puulaji.

”Sekametsä olisi optimaalinen. Jos metsä lähtee kehittymään pelkäksi kuusikoksi, muun muassa hyönteistuhojen riski kasvaa”, Hänninen sanoo.

Tiheästä männiköstä poistetaan tulevassa hakkuussa noin puolet puista. Kuva: Kari Salonen

Hänninen kannustaa metsänomistajia ilmaisemaan metsäsuunnittelijalle ja kone­kuskille erityistoiveensa hakkuista selvästi. Hänen metsissään toive on, että hakkuita ei tehdä lintujen pesimäaikaan.

Konekuski osaa yleensä tehdä valinnat kaadettavista puista silmämääräisesti, mutta jos jonkin puun haluaa ehdottomasti säästää, sen voi merkitä etukäteen. Joskus esimerkiksi käävän tai linnunpesän huomaa vain tietystä suunnasta katsomalla.

Hänninen merkkasi metsäänsä muutaman jätettävän lepän sekä kohdan, jossa vesi ei jäädy. Siinä saattaa olla lähde.

Tulevassa hakkuussa mäntyjä kaadetaan noin puolet. Sen jälkeen tavoitteena on, että metsään mentäisiin uudestaan ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua. Koska avohakkuuta ei ole tarkoitus enää tehdä, kaikki tulevat hakkuut ovat poimintahakkuita.

Metsikkö on jatkuvan kasvatuksen mukaisessa asennossa, kun sieltä löytyy puita kaikista ikäluokista.

Menetelmä sopii Hännisen arvoihin, mutta siihen ei ole tarkoitus takertua. Hännisellä on mielessään kuulemansa sanonta: ”Ei se jatkuva kasvatus voi niin pieleen mennä, ettei sitä avohakkuulla voisi korjata.”

Video: Näin tasaikäinen männikkö lähtee muokkautumaan jatkuvalle kasvatukselle.

Jatkuva kasvatus herättää edelleen epäluuloa – "Paluuta vanhaan asetelmaan, jossa puunostaja ilmoitti metsänomistajalle, miten ja koska sitä metsää hoidetaan, ei enää ole"