Oliko kunta elinkeinonharjoittaja, kun teki puukauppoja? – Kartellikäräjillä väännetään kanteiden vanhentumisesta

Pienissä Itä-Suomen metsäisissä kunnissa tasaisten puun myyntitulojen merkitys asukasta kohti oli huomattavasti suurempi kuin suurissa kaupungeissa. 

Kuntien puukauppojen pitää olla elinkeinotoiminnan harjoittamista kartellivuosina 1997–2004. Muuten kuntien metsäyhtiöiltä vaatimat vahingonkorvauskanteet ovat vanhentuneita.

Näin esittivät Metsäliitto, Stora Enso ja UPM Helsingin käräjäoikeudessa torstaina jatkuneessa oikeudenkäynnissä.

Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan puukartelliin liittyvien vahingonkorvauskanteiden vanhentumisaika on elinkeinonharjoittajalla viisi vuotta, muuten kanne vanhenee kolmessa vuodessa.

UPM:n asianajaja Antti Järvinen totesi, että näyttötaakka elinkeinonharjoittamisesta on kunnilla.

Kuntien puukauppojen koko ja syyt vaihtelivat.

Kunnat ovat tehneet puukauppoja esimerkiksi siksi, että metsää on hakattu satunnaisesti pois rakentamisen tieltä.

Muutamissa pienissä Itä-Suomen metsäisissä kunnissa tasaisten puun myyntitulojen merkitys asukasta kohti oli huomattavasti suurempi kuin suurissa kaupungeissa.

Puukauppojen laajuus ei Järvisen mukaan riitä määrittämään kuntaa elinkeinonharjoittajaksi.

32 kuntaa vaatii Metsäliitolta, Stora Ensolta ja UPM:ltä yhteensä kuuden miljoonan euron vahingonkorvauksia metsäyhtiöiden muodostaman kartellin aiheuttamista puukauppatulojen menetyksistä.

Käräjäoikeuden ratkaisua odotetaan ensi kesänä.