Mustikkamättäät ovat selvästi vähentyneet 1950-luvun jälkeen

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kasvillisuuteen. Esimerkiksi mustikka on taantunut vuosien saatossa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kasvillisuuskartoitus palaa metsäinventointiin. Aiempien havaintojen perustella esimerkiksi mustikan peittävyys on vähentynyt merkittävästi.

Suomen metsät ovat tarkkaan mitattuja. Puustosta ja sen tilavuudesta ja kasvusta tiedetään suunnilleen kaikki. Sen sijaan muun metsäkasvillisuuden tutkiminen on jäänyt vähemmälle.

"Kasvillisuutta on arvioitu metsäinventointien yhteydessä muutaman kerran. Ensimmäisen kerran niin tehtiin 1950-luvulla", kertoo johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskus Lukesta.

Seuraavan kerran kasvillisuutta tutkittiin 80- ja 90-luvuilla. Muutokset olivat melkoisia esimerkiksi mustikan osalta.

"1950-luvun metsät olivat harvoja ja ne sopivat hyvin mustikalle. Sen jälkeen metsät ovat tihentyneet ja mustikan peittävyys on pudonnut dramaattisesti", toteaa Korhonen.

Metsien tihentymisen lisäksi mustikka on kärsinyt avohakkuualojen kuivuudesta ja suorasta auringonpaisteesta sekä maanmuokkauksesta. Taantuneita lajeja on myös isokarpalo. Se on kärsinyt ojituksista.

Vastaavasti vadelma on hyötynyt avohakkuista. Se valtaa auringon hellimät hakkuualat nopeasti, mutta antaa sitten vähitellen periksi kasvavalle puustolle.

Kasvien peittävyyteen vaikuttavista tekijöistä ihmisen toiminta on ylivoimaisesti suurin. Kasvillisuuden muutokset ovat siten kytköksissä ihmisen toiminnan muutoksiin.

Korhonen muistuttaakin, että ihmisen vaikutus oli suuri myös 1950-luvun metsissä.

Silloin metsien käyttö oli erilaista kuin nykyään. Teollisuuden tarpeiden lisäksi niistä hakattiin kotitarve- ja polttopuuta. Myös karjan metsälaidunnuksen vaikutukset näkyivät laajalti.

Hitaammin kasvillisuuteen vaikuttaa myös ilmastonmuutos. Lämpösumman noustessa esimerkiksi jalojen lehtipuiden uudistuminen helpottuu.

Luonnonvarakeskus ja Hako Ollikaisen Säätiö kehittävät nyt mallia, jossa valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) yhteydessä pystyttäisiin kartoittamaan metsävarojen lisäksi myös metsä- ja suokasvillisuus.

Kasvillisuuskartoituksen avulla saadaan entistä parempi kuva metsäluonnon tilasta ja sen muutoksista.

Edellisen kerran kasvillisuutta kartoitettiin noin 3000 koealalta. Samaan pyritään tälläkin kertaa.

Metsäluonnon kartoitukset käynnistetään ensi kesänä pilottikoealoilla ja sellaisessa laajuudessa, että pilotin jälkeen käytettävissä on suunnitelma kasvillisuuskartoituksen toteuttamiseksi maanlaajuisesti.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Luken inventointitiimi täydentyy biologilla, joka kartoittaa kunkin koealan kasviston.

Kasvillisuukartoituksen tarvetta lisää se, että metsäluonnon tulevaisuus kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Kiinnostus kohdistuu etenkin metsäluonnon monimuotoisuuteen ja metsien käsittelyn vaikutuksiin.

Taustalla vaikuttaa ihmisten huoli ilmastonmuutoksesta. Siihen liittyy keskustelu puunkäytöstä ja metsätalouden kehitysnäkymistä.

Oman mausteensa keskusteluun tuo kaupungistuminen ja kansalaisten muuttunut suhtautuminen luontoon.

"Metsien käsittelyn muuttuessa on erittäin tärkeää seurata metsien tilaa monipuolisesti eri kasvilajien osalta", toteaa Luken viranomaistoiminnoista vastaava johtaja Sirpa Thessler.

Rakentava julkinen keskustelu ja viisas päätöksenteko tarvitsevat taakseen luotettavaa tutkimustietoa.

Tutkimustiedon tarvetta korostaa se, että kaikki metsiin ja metsäluontoon liittyvät ilmiöt ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä.

Suomen metsien inventoinnit muodostavat ainutlaatuisen aikasarjan metsien kehityksestä, ensimmäinen valtakunnan metsien inventointi tehtiin jo 1920-luvulla.

Hako Ollikaisen Säätiön tarkoituksena on alkuperäisen luonnon säilyttämiseen tähtäävien toimintojen ja hankkeiden tukeminen sekä näihin tähtäävä tutkimus- ja tiedotustoiminta.

Kasvillisuuden kartoitus on kiinnostanut Luken lisäksi muitakin. Kyseessä ovat silloin olleet yleensä pienemmät paikalliset kohteet.

Metsähallitus on kartoittanut kansallispuistojen kasvillisuutta vuodesta 1981 lähtien. Sen jälkeen kasvillisuuskartoitus on vakiintunut yhdeksi luonnonsuojelualueiden perusselvityksistä.