Otson yrityssaneeraus herättää suurta hämmennystä – toimitusjohtaja uskoo metsäpalvelujen valoisaan tulevaisuuteen

Kuva: Elli Paananen

Kuva: Elli Paananen

Otso Metsäpalvelut Oy jätti velka- eli yrityssaneeraushakemuksen syyskuussa, ja menettely käynnistyi lokakuussa. Varsinainen saneeraussuunnitelma tulee käräjäoikeuden hyväksyttäväksi ensi vuonna. Ison, koko maassa toimivan yrityksen ajautuminen maksukyvyttömäksi on herättänyt valtavan määrän kysymyksiä asiakkaissa, aliurakoitsijoissa ja jopa viranomaisissa.

Yrityksen taival käynnistyi alle kymmenen vuotta valtion toimintana eli osana Suomen metsäkeskusta. Lopulta Otso yksityistettiin eli myytiin vuonna 2016 pääomasijoittajalle ja toimivalle johdolle prosessissa, joka näyttäytyi alusta alkaen varsin sotkuisena. Yhtiöittämistä jouduttiin muun muassa siirtämään eduskunnan erillispäätöksin kaksi kertaa liiketoimintayksikön katastrofaalisen talouden vuoksi.

"Luvut osoittavat, että toimintaa on ollut vaikeaa saada kannattavaksi", toteaa Otso Metsäpalvelut Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Pihlava.

Otson palvelut ovat asiantuntijapalveluita. Henkilöstön määrää on vuosien varrella vähennetty rajusti. Lukuisten yt-neuvottelujen seurauksena metsäkeskuksen aikaisesta noin 300 henkilöstä oli syyskuussa jäljellä noin 120. Heistä noin 30 henkilöä oli määräaikaisesti lomautettuina.

Otsolle menestyminen on osoittautunut liian vaikeaksi tehtäväksi. Viime keväänä toimitusjohtajana aloittaneen Pihlavan mielestä metsäpalvelut ei kuitenkaan ole toivoton liiketoiminnan ala.

"Metsäpalveluiden markkina on muuttunut merkittävästi. Kasvua on erityisesti yksityistie- ja puustonkäsittelypalveluissa. Sen sijaan suometsänhoidon asiat eivät tällä hetkellä ole in, vaikka suometsillä on edelleen tärkeä rooli puuntuotannossa."

Hän arvioi, että metsäpalveluiden markkinan tämänhetkinen koko on 350–400 miljoonaa euroa, ja se on kasvussa.

Metsäpalveluissa koneyrittäjät hoitavat yleensä käytännön työt alihankkijoina, joten Otson tilanne koskettaa lukuisia koneurakoitsijoita. Heitä on myös Otson velkojien joukossa.

Koneyrittäjien liiton toimitusjohtajan Matti Peltolan mielestä isojen tie- tai ojitushankkeiden kokoaminen on osoittautunut hyvin hankalaksi rastiksi.

"Olemme olleet metsäkeskuksen liiketoiminnan eriyttämisestä lähtien sitä mieltä, että osakaskunnan kokoaminen pitäisi olla viranomaisen tai valtion toimintaa."

Toisaalta alalla on muitakin toimijoita, eivätkä metsänparannustyöt ole niitä suistaneet vararikkoon.

"Raskas hankkeiden kokoon juokseminen on luonnollisesti ongelma, mutta se koskee koko toimialaa. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ovat kuitenkin pystyneet pyörittämään toimintaa kannattavasti", sanoo metsänomistajien etujärjestön MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen.

Peltola on huolissaan isojen hankkeiden, etenkin ojitusten, kohtalosta.

"Metsänparannuksen valtion tukemisen perusidea, eli yhteishankkeet, on vaarassa kadota."

Huolissaan on myös metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa. Valtio on koettanut kemeratuilla kannustaa maanomistajia pitämään huolta esimerkiksi metsäteistä. Tälle vuodelle on tierahaa varattu noin tuhannen kilometrin kunnostamiseen. Tavoitteista on jääty jo aiemmin, ja tämän vuoden tavoitteesta oltiin alkusyksystä vielä kaukana. Tosin suurin osa maksatuksista tapahtuu yleensä loppuvuonna.

"Jos metsätiestö alkaa rapistua, se tuo ongelmia ympärivuotiseen puunkorjuuseen. Leudot talvet pahentavat tilannetta."

Koko toimialan näkymiä parantaa nykyisen kemeratukijärjestelmän jatkoaika.

Metsänparannustöissä tuilla on ratkaiseva merkitys, ja tuettujen keskeneräisten hankkeiden kohtalo on herättänyt paljon pohdintaa. Esimerkiksi metsäteiden perusparannushankkeissa kemeratuen osuus on 50–60 prosenttia.

Tuet maksetaan maanomistajalle, mutta tämä on voinut tehdä hankkeen toteuttajan, esimerkiksi Otson, kanssa erillisen sopimuksen, jonka mukaan tuet ovat menneet toteuttajalle.

Jos hanke ei toteutuisi kemerapäätöksen mukaisesti, mahdollinen tukien takaisinperintä kohdistuisi maanomistajaan. Pahin tapaus olisi sellainen, että urakka jäisi kesken, metsäkeskus karhuaisi maksettuja tukia takaisin maanomistajalta, ja tukirahat olisivat jo menneet Otsolle.

Konkurssitilanteessa on mahdollista myös, että toteutuksessa oleva hankekanta siirretään sopimuksella toiselle toteuttajalle, jos tällainen kiinnostunut toteuttajataho löytyy.

Jo pitkään jatkuneista maksuvaikeuksista huolimatta harva osasi varautua siihen, ettei Otso pystyisi maksamaan laskujaan.

"Metsäalalla ei ole totuttu tällaisiin tapauksiin ja sen vuoksi yrittäjillä on ollut normaalia suurempi luottamus siihen, että maksut hoituisivat", koneyrittäjien Peltola totesi MT:lle syyskuussa.

Nyt Otso hakee uutta alkua velkojen leikkauksen turvin. Saneerattavan yrityksen toiminta saa jatkua normaalisti, kunhan uudet laskut tulevat maksettua.

Lue myös:

Kommentti: Otson yksityistäminen oli outo soppa, nyt kärsivät asiakkaat ja yhteistyökumppanit

Otso Metsäpalvelut hakeutuu yrityssaneeraukseen

Otson suurin puukauppavelka yksityishenkilölle lähes 40 000 euroa – puurahat ovat maksamatta myös lukuisille kunnille ja seurakunnille

• Otso Metsäpalvelut Oy:n tausta on Suomen metsäkeskuksessa. Valtion metsäkeskus teki metsäparannushankkeita, kunnes Timo Kujalan vuonna 2008 EU:lle tekemä kantelu pakotti valtion eriyttämään liiketoiminnan julkisista tehtävistä.
• Vuonna 2012 Otso Metsäpalvelut aloitti toimintansa metsäkeskuksen liiketoimintayksikkönä.
• Valtion tavoitteena oli ensin valtion kokonaan omistaman osakeyhtiön muodostaminen. Vuonna 2016 Otsolle löytyi kuitenkin yksityinen ostaja, ja se siirtyi pääomasijoitusyhtiö Helmet Business Mentorsin (nykyinen Helmet Capital) ja toimitusjohtajana aloittaneen Kari Lundellin omistukseen.
• Kauppahintaa ei kerrottu. Liiketoimintayksikkönä Otso oli tehnyt miljoonatappioita – kannattavuusongelmat jatkuivat myös omistusjärjestelyjen jälkeen.
• Yksityistämiskauppaan eivät sisältyneet Otson lähes 4 000 hehtaarin metsäomaisuus ja 70 prosentin omistus taimiyhtiö Pohjan Taimi Oy:ssä – ne jäivät valtiolle ja myytiin erikseen.
• Otson jättämän saneeraushakemuksen mukaan yhtiöllä on velkaa yli 12 miljoonaa euroa. Velkojia on noin 650, suurimpia ovat verottaja ja OP Yrityspankki. Puunmyyjille Otso on velkaa puukaupoista yli miljoona euroa.