Analyysi: Puuntuotantoa vai hiilensidontaa?

Moni näyttäisi ostavan hyvää ilmasto-omaatuntoa metsänomistajan avulla. 

Moni näyttäisi ostavan hyvää ilmasto-omaatuntoa metsänomistajan avulla. Helsingin Sanomien kyselyssä ilmastonmuutoksen torjuntakeinot saivat sitä enemmän kannatusta, mitä vähemmän ne kohdistuivat omaan toimintaan.

On esitetty, että jopa metsien ensisijaiseksi tehtäväksi tulisi nostaa hiilen sidonta. On hyvä muistaa, että metsämme kuittaavat tälläkin hetkellä 40 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonepäästöistä.

Hiilivaraston kannalta on suunnilleen se ja sama minkälaista puuta metsässä on, kunhan biomassa on mahdollisimman suuri. Metsää omistavalle puolestaan se, mitä tulosviivan alle jää on yleensä oleellisempaa kuin biomassan suuruus. Hoidetussa metsässä tulostavoite toteutuu, sillä paras osa lihotetaan teollisuuden ainespuuksi.

On ehdotettu, että metsän kiertoaikaa pidennettäisiin noin 20 vuodella ja harvennuspoistumaa leikattaisiin 35 prosentista 20 prosenttiin. Metsä kasvaisi silloin tiheämpänä ja pidempään, jolloin hiilinielu olisi suurempi.

Metsänomistajalle tämä merkitsisi tulojen selvää menetystä. Kiertoajan pidennys siirtäisi tulonsaantia ja hakkuukertymän pienentäminen vaarantaisi harvennusten kannattavuutta.

Tukkipuun kasvattaminen vaatisi harvennuskertojen lisäämistä. Rungot eivät liho, jos puustoa ei harvenneta riittävästi. Tuottavuus laskisi ja kustannukset sekä korjuuvaurioiden riski kasvaisivat.

Teollisuuden puunsaanti vaarantuisi, sillä hakkuupinta-alojen oleellinen kasvattaminen tuskin onnistuisi. Jos oma teollisuutemme ajettaisiin alas, siirtyisi tuotanto maihin, joissa teollisuus on omaamme saastuttavampaa eikä metsiä käytetä kestävyyden periaatteilla kuten Suomessa.

Puuston ikääntyminen ja liian tiheänä kasvattaminen lisäävät myös metsien tuhoriskejä. Kanadan esimerkki muistuttaa miten käy, kun metsiä ei hoideta ja harvenneta. Vuoristonilurin ja metsäpalojen tuhoamat – 11 kertaa omaa metsäalaamme suuremmat – metsät ovat muuttuneet hiilinielusta hiilen lähteiksi.

Suomessa todennäköinen suurtuholainen olisi kirjanpainaja. Kiertoajan pidennys lisäisi myös juurikäävän tuhoja. Samoin lumi- ja tuulituhot ovat viime vuosina olleet lähes jokavuotinen vieras. Jos ennusteet pitävät paikkansa, tulevat tuhoriskit vain kasvamaan.

Puhtaasti hiilen sidontaan keskittyminen nostaa metsänomistajan taloudellisten menetysten hintalapun kovin korkeaksi. Menetyksistä tulisi maksaa, mutta yksinkertaisen, tasapuolisen ja tehokkaan korvausmenetelmän rakentaminen ei ole helppoa.

Maa- ja metsätalousministeriö selvittää tämän vuoden aikana mitä hyötyä ja mitä haittaa hiilensidonnasta maksamisesta olisi ja kannattaisiko maksumallia lähteä rakentamaan.

Metsänomistajan vapaan päätösvallan soisi säilyvän hiilensidonnassa. Metsänomistajat ovat osanneet tehdä hyviä valintoja tähänkin asti. Puuston kasvu on 70-luvulta lähtien ollut poistumaa selvästi suurempi. Metsien hiilinielu on kasvanut 20–50 miljoonalla tonnilla vuodessa.

Arvioidaan, että pelkästään hiilensidontaan keskittyminen nostaa hiilivarastoja vain hetkellisesti. Vauhti hiipuu ja saavuttaa lopulta elinkaarensa päätepisteen, kun lahotessaan puu luovuttaa sitomansa hiilidioksidin takaisin ilmaan.

Jos keskitytään puhumaan vain hakkuista, unohdetaan hiilensidontayhtälöstä puusta valmistettavat tuotteet. Miten enemmän ja tehokkaammin päästöjä aiheuttavia muoveja tai muita materiaaleja pystytään korvaamaan, sitä mielekkäämpiä metsien hakkuut ovat myös ilmaston kannalta.

Artikkelia varten on keskusteltu Luken, Tapio Oy:n, Maa- ja metsätalousministeriön ja Ilmatieteenlaitoksen asiantuntijoiden sekä aktiivisesti metsätaloutta harjoittavien yksityismetsänomistajien kanssa.