Puukauppa yskähtelee Pohjois-Lapissa
INARI, SODANKYLÄ
Pohjois-Lapin metsänomistajat tyrmistyivät alueen puukaupan ajautumisesta suvantoon. Inarin yksityismetsien hakkuukertymä romahti viime vuodesta kolmanneksen, puun hintakin keskimäärin 10 prosenttia.
”Kovapuustoisia, uudistuskypsiä tukkileimikoita pitää panna harvennushakkuuseen, jotta saisimme niistä ostotarjouksia enemmältä kuin yhdeltä yhtiöltä”, pahoittelee Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Väisänen Inarista.
Monet ostajat haluavat leimikot hakattavan siten, että tukin osuus olisi mahdollisimman vähäinen. Inarin neitseellisissä aihkimetsissä eli vanhoissa männiköissä, jotka eivät ole koskaan hakkuukonetta nähneetkään, kasvaa puuta reilu 150 kiintoa hehtaarilla.
”Tokihan metsänomistajan tili olisi parempi, jos leimikkoihin tehtäisiin siemenpuuhakkuu, silloin poistumakin olisi 100 kiintoa hehtaarilta. Harvennushakkuusta kertyy tukkia huomattavasti vähemmän.”
Kun Inarin Peuravuonon saha seisoo, pitää sen vuotuinen sahauskapasiteetti, noin 30 000 mottia valtion maiden puuta, sahata jossakin muualla. Tämä aiheuttaa puun vähiksi käyville käyttöpaikoille ylitarjontaa raaka-aineesta.
”Kyllähän se tuntuu ankealta, kun etelämpänä tukki käy hyvin kaupaksi. Ylä-Lapin tukkia ei näköjään enää tarvita”, Väisänen toteaa.
Myös maamme viidenneksi suurimman yhteismetsän, Enontekiön yhteismetsän, tukkikauppa on sujunut viime aikoina nihkeästi. Tarjolla on etupäässä päätehakkuita ja ylispuiden korjuuta odottavia leimikoita.
”Lähialueen sahat eivät pysty käsittelemään meidän noin 16 000 motin vuotuista hakkuusuunnitetta, siitä 50–60 prosenttia on tukkia”, kertoo Enontekiön yhteismetsän toiminnanjohtaja Manu Mäkinen.
Puun kunnollisen kysynnän yläraja on piirretty tällä hetkellä Keski-Lappiin Sodankylän korkeudelle. Vaikka pohjoisempana sijaitsevat tukkileimikot kasvaisivat sileän pikitien reunalla, on niille vaikea löytää ostajaa, joka maksaisi puusta metsänomistajaa tyydyttävän hinnan.
Näin käy, kun liikennepolttoaineen verot nostetaan pilviin ja puunjalostuslaitokset viedään kauas puun kasvatusalueelta.
”Ja kun viherpopulismilla näivetetään kotimaisen, vähäpäästöisen energian lisäkäyttöä. Lisäksi Metsähallitus työntää puuta markkinoille omien tulostavoitteidensa takia. Se vähentää yksityismetsien puun kysyntää. Suomen valtio tässä sahaa omaa oksaansa”, sanoo aluevastaava Pekka Kasurinen Sodankylän metsänhoitoyhdistyksestä.
Kasurinen kertoo puun hinnan lässähtäneen laman seurauksena tasolle, jolla myynti ei enää kiinnostanut metsänomistajia. Sitten myös ostajien rivit harvenivat.
”Monet ilmoittivat, että puu kasvaa heidän käyttötarkoitukseensa ja toimipisteisiinsä nähden liian kaukana. Kuljetuskustannukset ovat nousseet sekä korjuupuolella että valmiin tavaran poisviennissä.”
Pohjoisen männyn kantoraha on kutistunut havukuidun osalta noin 5–6 euroa kuutiolta, tukilla 9–10 euroa.
”Puun heikko hinta ja huono kysyntä heikentävät jatkossa myös metsätilojen arvoa ja alueen työllisyyttä. Pelkkä matkailu ei riitä, perustuotantoakin pitää olla.”
Kasurinen ja Väisänen toivottavat Keitele Groupin Kemijärvelle suunnitteilla olevan puutuotetahtaan tervetulleeksi. Uusi yksikkö lyhentäisi Ylä-Lapin puun kuljetusmatkaa merkittävästi.
Tällä hetkellä lähimmät puunjalostuslaitokset sijaitsevat Kuusamossa ja Kemissä, joihin on Inarista matkaa noin 450 kilometriä, Sodankylän pohjoisosistakin 350 kilometriä.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
