Perinnöstäkö jälkipolville painajainen? Asiantuntija neuvoo, miten sukupolvenvaihdoksen umpisolmut voi välttää

Johanna Simanainen (oikealla) kannustaa ikääntyviä metsänomistajia ottamaan metsän omistusjärjestelyt ajoissa puheeksi. Reino ja Marika Jauhiainen tekivät sukupolvenvaihdoksen tänä vuonna. Kuva: Pentti Vänskä

Sukupolvenvaihdoksia hoitava asiantuntija tarvitsee matematiikan ja juridisen osaamisen ohella myös aimo tujauksen psykologista silmää. Tunteiden merkitystä ei voi aliarvioida silloin, kun suunnitellaan omistusjärjestelyjä sukulaisten kesken.

"Kyllä tunneasioilla on sukupolvenvaihdoksissa iso rooli. Yllättäviäkin tilanteita tulee. Tunneasia on se, mihin asiantuntija ei voi sanoa, onko jokin oikein tai väärin", toteaa neuvonta-asiantuntija Johanna Simanainen Stora Ensosta.

"Asiantuntijan todellinen taidonnäyte on kaikkien tavoitteiden yhteensovittaminen."

Simanainen kannustaa ikääntyviä metsänomistajia ottamaan metsän omistusjärjestelyt puheeksi elinaikana.

"Näissä keskusteluissa yleensä päästään maaliin eikä perinnöstä tule painajainen."

Hän toivoo myös, että kokeneet konkarit siirtäisivät tilanhoidon osaamistaan jatkajille.

"Paras lahja luopujalta on se, että kartuttaa yhdessä jatkajien kanssa tietotaitoa. Sukupolvenvaihdos ei tapahdu pelkästään paperilla."

Hän vakuuttaa, että täysin kokematonkin metsänomistaja oppii kyllä asiat, kunhan pyytää asiantuntijoilta apua.

"Sen olen huomannut, että nuoren polven kiinnostus kasvaa saman tien, kun he saavat tilan. Sitten alkaa kysymyksiä tulla."

Nykyperheissä luopuvan ja jatkavan sukupolven metsäsuhteessa voi olla iso ero.

"Luopujien sukupolvi on usein itse työskennellyt metsässä. Monille uusille omistajille metsä on osa varallisuutta."

Asiantuntijan ratkottavaksi tulee sellaisiakin tapauksia, että halukasta jatkajaa ei löydy.

"Väkisin ei voi kenestäkään tehdä metsänomistajaa. Ja toisaalta: ostajia tiloille löytyy kyllä."

Lue myös:

Näin rivakasti sukupolvenvaihdos voi sujua: Metsä siirtyi isältä tyttärelle muutamassa kuukaudessa