Uudenkin metsälain rajoja koetellaan
Kuusikon kasvatus eri-ikäisrakenteisena vaatii rajua käsittelyä. Parhaaseen taloudelliseen tulokseen vievät yläharvennukset ravistelevat uuteen metsälakiin kirjattuja pohjapinta-alavaatimuksia.
Professori Olli Tahvosen mukaan metsävarojen käyttö on aina tasapainoilua puuntuotannon, luonnon monimuotoisuuden ylläpidon ja metsän virkistyskäytön välillä. Uusi metsälakiesitys sisältää monia edistysaskelia noiden tavoitteiden yhdistämisessä.
Uudistus mahdollistaa metsän jatkuvan kasvatuksen. Samalla poistuu metsän uudistamishakkuita nykyisin rajoittavat ikä- ja minimiläpimittavaatimukset.
Kestävyyden vaatimuksista pidetään kiinni siten, että metsät on edelleen uudistettava avohakkuun jälkeen.
Kasvatettavien metsien käsittelyssä säilyvät pohjapinta-alan vähimmäisvaatimukset.
”Lakimuutoksen tavoitteet korostavat metsätalouden kannattavuutta.”
”Siihen nähden on häkellyttävää, että lakia valmistellut työryhmä on sivuuttanut oikean kannattavuuskäsitteen eli pyrkimyksen metsänomistajan mahdollisimman korkeaan tulotasoon korko huomioiden”, Tahvonen pohtii.
Aikaisemmin metsänomistajia ohjeistettiin mahdollisimman suureen kuutiotuotokseen ja unohtamaan korko. Nyt ollaan siirtymässä taloudelliseen kannattavuuteen, jonka sisältöä ei kuitenkaan ymmärretä.
Jos tavoitteeksi valitaan metsään sijoitetun pääoman tuoton maksimointi, tuloksena voi olla mielivaltaisia arvioita metsätalouden kannattavuudesta,väärin ajoitettuja hakkuita ja liian lyhyitä kiertoaikoja.
Tahvosen mukaan metsänomistajalle saattaa sinänsä olla kannattaa uudistaa metsänsä nuorempana, mitä nykyiset ikä- ja järeysrajoitukset sallivat. Toisaalta metsiä ei kannata uudistaa liian aikaisin. Kysymys on optimoinnista kuten taloudenpidossa aina. Siksi hän haluaisi säilyttää jonkinlaiset päätehakkuita koskevat lakirajat.
”Jos metsänomistaja edellyttää pääomalleen suurta korkotuottoa, ei rahojaan kannata seisottaa metsässä. Sijoitusmielessä saattaa olla viisaampaa luopua metsänomistuksesta kokonaan sen sijaan, että hakkaisi metsänsä hyvin nuorina, minkä uusi metsälaki sinänsä sallii.”
Oikea aika uudistaa metsä riippuu puulajista, kasvupaikasta ja korkovaatimuksesta.
Eteläsuomalaisen puolukkatyypillä kasvavan männikön metsänomistajan rahapussin kannalta paras kiertoaika on 79 vuotta, kun korkovaatimus on kolme. Lehtomaisen kankaan kuusikolla kiertoaika jää vastaavasti vähän 60 vuoden päälle.
”Koron vaikutus on suuri. Jos korkovaatimus laskee yhteen prosenttiin, kuusikon kiertoaika nousee noin 90 vuoteen.”
Suuri metsälain uudistuksen tuoma muutos on eri-ikäisrakenteisten metsien kasvatuksen hyväksyminen. Tutkimusten mukaan se on taloudellisesti kannattavaa etenkin kuusikoissa. Onnistunut eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus tuo suuret säästöt uudistuskuluissa, mikä parantaa menetelmän kilpailukykyä.
Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen siirtymisen yksi ongelma on kyseisten metsien kasvua koskevien mallien puuttuminen. Tahvonen epäilee, että eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuiden jälkeinen pohjapinta-alavaatimus on liian varovainen.
Sitä noudattamalla metsä jää liian tiheäksi, mikä vaarantaa luontaisen uudistamisen. Samalla menetelmän tuotos ja kannattavuus heikkenee.
Kuusikoilla parhaaseen tulokseen päästään, kun ne hakataan todella harvoiksi, eli pohjapinta-ala pudotetaan alle kymmeneen.
”Parhaiten eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus näyttäisi kannattavan keskisuomalaisissa kuusioissa. Suuri merkitys on uudistumisen onnistumisella.”
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
