Käytännön testi paljastaa: Klapi kuivuu yhtä hyvin asennosta riippumatta, mutta tämä asia on tärkeä muistaa

Kuormalavoilla voi näppärästi nostaa klapit irti maasta. Kuva: Rami Marjamäki

MT Metsä|Metsäenergia

4.4.202419:00

Kolumni

Sami Suojanen

Pitihän se testata. Kuuntelin aikani viisastelua siitä, kuinka klapit on aseteltava kuivumista varten. Pinossa halkaisupinta pitäisi kuulemma asetella ylöspäin ja tuohi (kaarna) alaspäin parhaan lopputuloksen eli riittävän kuivien polttopuiden tekemiseksi.

Tästä on jo vuosia. Muistiinpanoni eivät enää ole tallessa, mutta muistikuvat ovat vahvat.

Katkoin tuoreet, halkaisijaltaan runsaan kymmensenttiset koivurangat perinteiseen noin 33 senttimetrin mittaan. Halkaisin pätkityt koivut kahteen, neljään ja kahdeksaan osaan.

Asettelin numeroidut klapit pinoon tuohi ylös- ja alaspäin. Testiklapit olivat pinon yläosassa, mutta eivät aivan pinnassa. Niiden päällä oli muutama kerros testiin kuulumattomia klapeja.

Sitten alkoi armoton mittaaminen. Kerran viikossa toukokuun alkupuolelta lähtien juhannukseen asti mittasin kosteusmittarilla testipalikoiden kosteuden. Tökin mittarin piikkejä klapeihin halkaisupinnan puolelta ja tuohen läpi.

Viikkojen epätieteellisen, mutta sangen mielenkiintoisen testin tulos oli yksiselitteinen: asennolla ei ollut merkitystä näiden koivuklapien kuivumisessa. Oli tuohi ylös- tai alaspäin, lopputuloksena oli kuta kuinkin yhtä kuiva polttopuu.

Käytän tässä ilmaisua kuta kuinkin, koska näytteiden määrä oli rajallinen ja mittauksissa on aina oma virhemarginaalinsa.

Pienimmiksi halkaistut klapit kuivuivat nopeammin, mutta viikkojen kuluessa isommaksi jätetyt testipuut ottivat ohuemmat testipalikat kiinni. Lopputuloksena olivat riittävän tasalaatuiset polttopuut lämmityskautta varten.

Tämän testin jälkeen olen unohtanut klapien suunnan tuijottelun klapien pinoamisessa. Sen sijaan olen keskittynyt huolehtimaan ilmankierrosta pinojen ala- ja yläpuolella sekä sivuilla pinojen välissä. Klapit ovat olleet trukkilavojen päällä irti maasta ja katoksen alla sateelta suojassa.

Moni tekee polttopuita maalis–huhtikuussa. Sallittakoon tässä henkilökohtainen muistelo noin 45 vuoden takaa, kun silloin innokas teinipoika oli auttamassa mökin polttopuusavotassa.

Muutaman onnistuneen halkaisun jälkeen kirves osui vain osittain työstövuorossa olleeseen pölliin, ja teräväksi hiottu kirves (muistaakseni kellokoskelainen) päätyi vasempaan sääreen polven alapuolelle.

Yritin aluksi piilotella vahinkoa, mutta verta tuli sen verran paljon, että pääsiäisen viettoon tuli muutos ja käynti Uudenkaupungin terveyskeskuksen ensiavussa.

Nyt säären tikit muistuttavat varovaisuuden ja huolellisuuden merkityksestä klapien teossa. Muistakaa tekin olla varovaisia käytätte sitten kirvestä tai klapikonetta. Itse heilutan yhä kirvestä, klapikoneen annoin pois yhden kokeilukerran jälkeen. Hermoni eivät kestäneet hitaasti liikkuvaa hydraulisylinterin vartta.