Kova vuosi piinaa metsäkoneyrittäjiä: "Osalle yrityksistä kyyti tulee olemaan kylmää"

Metsäkoneyrittäjä Mika Jormakka tietää, että monella koneyrittäjällä on tuskaiset oltavat. Hän toivoo hakkuita riittävän, vaikka korona on ajanut talouden sekaisin. Kuva: Lari Lievonen

Harvinaisen tuskaisa vuosi, niin voisi tiivistää koneyrittäjien ajatukset. Metsäkoneyrittäjille ongelmia on kasaantunut montaa kautta. Ensin hakkuut alkoivat vähentyä pitkin syksyä. Sen jälkeen lakkotilanne tyrehdytti hakkuita ja isoon osaan maahan varsinainen talvi jäi tulematta, jolloin vettyneet metsät eivät enää monin paikoin sallineet puunkorjuuta kuin kovimmilla mailla.

"Yrittäjät pyrkivät tekemään kaikkensa, mutta monet ovat löysässä hirressä koko ajan", sanoo metsäkoneyrittäjä Mika Jormakka Parikkalasta.

Nyt kaiken päälle on tullut koronasta alkanut uusi kriisi. Jormakan mukaan jo ennen koronaa monessa korjuuyrityksessä odotukset oli siirretty kesän jälkeiseen aikaan.

"Kaikki juontaa markkinahäiriöistä, Keski-Euroopan myrskyistä, sellun hinta lähti laskuun, sahojen tukkivarastot kasvoivat", Jormakka listaa. Hän toimii oman yrityksensä lisäksi myös Koneyrittäjät ry:n metsävaliokunnan puheenjohtajana.

Koneyrittäjät ry:ssä koronatilannetta katsotaan huolestuneesti.

"Tähän tultiin yrittäjien kannalta jo valmiiksi heikossa tilanteessa. Kannattavuus on ollut keskimäärin matala jo vuosikausia, ja syksyllä puunkorjuu sakkasi. Osalle yrityksistä kyyti tulee olemaan kylmää", varoittaa Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.

Metsäkoneyritysten kannattavuus on ollut koetuksella jo monta vuotta. Alan liikevoittotaso on ollut todella matala. Kuva: Elli Paananen

Pellervon taloustutkimus PTT ennusti pari viikkoa sitten, että talous supistuu ensimmäisellä vuosipuolikkaalla yhteensä 10 prosenttia ja koko vuonna 3–6 prosenttia tai vieläkin enemmän. PTT odottaa kuitenkin, että metsäteollisuus selviää kriisistä keskimääräistä pienemmillä vaurioilla. Paperin ja puutuotteiden kysyntä vähenisi, mutta sellun ja pakkauskartongin kysyntään koronakriisillä olisi myös positiivinen vaikutus. Pehmopaperia ja kertakäyttötuotteita kuluu enemmän, lisäksi kaupan siirtyminen verkkoon lisäisi pakkausmateriaalien kysyntää.

Koneyrittäjien Jaakkola uskookin hakkuissa tilanteen olevan kaksijakoinen.

"Koronatilanne puree uudistushakkuisiin, kun Euroopassa sahatavaraa ei oteta vastaan jatkojalostuspaikoissa. Se tuo sahoille ongelmia ja heijastuu edelleen hakkuisiin. Sellupuolella tilanne on toivottavasti helpompi ja kuitupuun tarve tuo työtä koneyrittäjille", Jaakkola pohtii.

Sahapuolella Keski-Eurooppa ja Britannia tökkivät, mutta tiettävästi Afrikan markkina vetää. Se voisi osaltaan helpottaa tilannetta. Kun koronasta käynnistynyt kriisi aikanaan helpottaa, rakennustoiminnan vauhdittamista saatetaan joutua odottamaan tovi.

Jaakkolan mukaan metsäkoneyrittäjien tilanne on keskimäärin huono.

"Yrittäjät ovat erityisen hankalassa tilanteessa, koska kannattavuus on ollut aleneva. Taloudelliset puskurit eivät ole kehittyneet siten kuin hyvässä talouden tilanteessa olisi pitänyt"; Jaakkola sanoo viitaten vuoteen 2018. Tuolloin hakkuita tehtiin ennätysmäärä.

Vuoden 2018 ennätyshakkuut eivät kuitenkaan näkyneet metsäkoneyrittäjien tuloksissa, vaikka liikevaihdot kasvoivatkin. Itse asiassa vuonna 2018 tulostaso jäi heikommaksi kuin aiempina vuosina. Mediaaniyrityksellä, (eli keskimmäisellä, jos yritykset laitetaan jonoon tulosjärjestyksessä) palkkakorjattu liikevoitto ylsi toissa vuonna enää 0,9 prosenttiin liikevaihdosta. Koneyrittäjien tekemän kyselyn perusteella näyttää, että viime vuosi oli edellistäkin kehnompi. Viimeisen kahdeksan vuoden paraskin lukema on vain 2,5 prosenttia, se on vuodelta 2013.

Tämä vuosi on vielä arvoitus, mutta alku näytti heikolta jo ennen koronankriisin leviämistä. Hakkuumäärät jäivät talvikuukausina vähiin, kun puoli Suomea kärsi lumen ja pakkasen puutteesta, eivätkä metsät kestäneet koneita. Lisäksi olivat työtaistelutoimenpiteet.

"Vaikka olisi ollut hakattavaakin, niin metsään ei ole päästy. Toivottavasti kelit paranevat kevään edetessä", toivoo Jaakkola.

Kuva: Elli Paananen

Pitkin talvea isossa osassa Suomea hakkuita on jouduttu siirtämään kosteammilta kohteilta kuivemmille maille. Sellaisille, joita normaalisti olisi hakattu kelirikkoaikaan. Se on tarkoittanut korjuuyrityksille myös normaalia enemmän kaluston siirtoja paikasta toiseen, mikä lisää kustannuksia ja on pois tehokkaasta työajasta. Vaikka töitä on ollut vähemmän, kulut juoksevat kaiken aikaa. Keskikokoinen uusi hakkuukone maksaa karkeasti 450 000–500 000 euroa. Yleensä kone ostetaan osaksi velalla. Suhdanteista riippuen koneilla työskennellään 3–4 vuotta, minä aikana myös velka pitäisi saada kuitattua. Keskivertoyrityksellä on Suomessa kaksi korjuuketjua eli kaksi hakkuukonetta ja kuormatraktoria. Rahaa niissä ja muussa kalustossa voi olla kiinni paljon.

"Pelkät kiinteät kulut ovat yrittäjillä isot. Kalustoa on paljon: metsäkoneet, kuljettajien autot, kuorma-autot koneiden siirtoon, myös vakuutukset ovat iso kuluerä. Kaikki pitää maksaa, vaikka töitä olisi niukasti", sanoo omaa koneyritystä pyörittävä Jormakka.

Parikkalalaisyrityksen toimintaa tasaa se, että munat eivät ole niin sanotusti samassa korissa. Jormakan yritys tekee kahdella koneketjulla puunkorjuuta ja yhdellä koneella energiapuuta. Lisäksi hänellä on hakkuri ja kuorma-auto hakkeen ajoon. Jormakka itse etsii työmaita myös suoraan metsänomistajilta. Näin se ei ole pelkästään metsäyhtiöiltä tulevan työn varassa.

"Paljon on henkilöstöstä kiinni, että ihmiset ovat omaksuneet talon kulttuurin. Tämän päivän työelämä on sellaista, että pitää tehdä vähän kaikkea", Jormakka sanoo.

Konekapasiteetti on noussut hakkuiden mukana viime vuosina. Nyt sitä on turhan paljon. Kuva: Elli Paananen

Koneyrittäjät ry:n Simo Jaakkolan mukaan yrittäjien kannattaa viimeistään nyt satsata aikaa yrityksen johtamiseen. 

Koneyrittäjien tukalaan tilanteeseen ovat vaikuttaneet kasautuneet olosuhdetekijät, mutta Koneyrittäjien Jaakkola löytää ahdinkoon muitakin syitä. Tilannetta vaikeuttaa ensinnäkin ylikapasiteetti.

Metsäkoneiden määrä on Suomessa kasvanut selvästi viime vuosikymmenellä. Vielä 2010-luvun alussa konekalustoa ja koneenkuljettajia oli enintään kuuden miljoonan kuution hakkaamiseen kuukaudessa. Nyt kalusto ja henkilöstö hoitaa seitsemän miljoonaa kuutiota kuukaudessa. Hakkuuhuippu on perinteisesti ollut tammi–maaliskuussa, jolloin kapasiteetti on ollut täyskäytössä.

”Alalle on tyypillistä voimakas kausivaihtelu. Meillä pitää olla resurssit niin, että saadaan kiireisimmässä kuussa se seitsemän miljoonaa kuutiota korjattua, mutta suurin osa vuotta on huomattavasti matalampi volyymi. Tämä aiheuttaa helposti ylikapasiteettitilanteen ja isot resurssit syövät tehokkaasti tulosta”, Jaakkola selittää.

Toiseksi tilannetta ei ainakaan helpota heikko neuvotteluasema korjuuyrittäjien ja metsäteollisuuden välisissä hakkuusopimuksissa. ”Markkinoiden rakenne, jossa on isot vahvat palveluiden ostajat ja heihin nähden pienet palveluiden tuottajat, on vaikea. Ostaja pääsee aika paljon määrittelemään ostamisen ehtoja, hinta mukaan lukien.”

”Hyvä esimerkki on erään ison konsernin sopimuksiin ajama maksuaikojen pidennys. He ajavat nyt väkisin läpi urakointimaksujen maksuaikojen pidennyksen 14 päivästä 30 päivään. Nyt kun kassanpohjat alkavat näkyä, niin tällainen sopii erityisen huonosti alan pienyrittäjille.”

Koneyrittäjien sopimukset tehdään yleensä vuosiksi eteenpäin, ja sopimuksia solmitaan ympäri vuoden. Harvoin sopimusneuvottelu osuu rakoseen, jossa neuvottelu­asema olisi keskivertoa parempi. Vilkaskaan hakkuuvuosi ei Jaakkolan mukaan juuri heijastu sopimusten taksoihin.

Koneresurssin kasvusta koneyrittäjillä on Jaakkolan mielestä syytä myös katsoa peiliin. Vilkkaat korjuuvuodet saivat yrittäjät nostamaan kapasiteettia osin asiakkaiden kannustamina, ja kun kauppiaatkin olivat kärkkäinä liikkeellä, moni yrittäjä innostui koneista ja kalustoa hankittiin liikaa.

”Ylikapasiteetti on valtaisa tämän hetken tilanteeseen nähden. Lyhyessä ajassa kapasiteetti ryöpsähti ylös, ja nyt kärsitään siitä.”

Puunkorjuuta tekeviä yrittäjiä on Suomessa noin 1 500. Koko korjuumäärästä 80 prosenttia tekee alle tuhat yrittäjää. Vuonna 2018 keskimääräinen liikevaihto korjuuyrityksellä oli 660 000 euroa. Ala on edelleen hyvin hajanainen. Suurimmankin toimijan siivu koko maan hakkuista jää alle parin prosentin.

Metsäkonealan ahdinko on ajanut joitakin yrittäjiä myymään koneensa pois. Metsäkoneita on myyty paitsi Suomeen myös jonkin verran Keski-Eurooppaan ja muihin maihin. Jotkut ovat lähteneet jopa etsimään koneidensa kanssa töitä Keski-Euroopan metsätuhoalueilta. Muutamat suomalaiset korjuuyritykset työskentelevät paraikaa Saksan hyönteistuhoalueilla.

Maassa pitkään toimineen FinnHarvestin Saksan toimintojen johtaja Manuel Schmid muistutti (MT 6.3.), ettei se aina kannata. ”Suomessa on ajatus, että kun tulet tänne hakkaamaan puita, saat siitä ison tilin. Se on myytti. Pitää muistaa, että kun tänne tullaan, pitää aina investoida järeämpiin koneisiin.”

Myös Jormakan mielestä Keski-Euroopan hakkuiden suhteen pitää olla varovainen. ”Jos kassa on Suomessa tiukilla, en lähtisi Keski-­Eurooppaan korjaamaan. Pitää olla rahaa, millä toimia, sillä maksuajat voivat siellä olla pitkiä.”

Konekaluston siirto paikasta toiseen syö yrittäjien aikaa ja lisää kustannuksia, etenkin jos siirtoja tulee normaalia enemmän. 

Jos menneen kaltaiset leudot talvet yleistyvät, on puunhankintaa mietittävä uudelleen. Metsäteitä pitäisi kunnostaa, että ne kestävät ajon märissäkin olosuhteissa. Se tosin ei ole koneyrittäjien käsissä. Metsäteollisuudella pitäisi olla Jaakkolan mielestä myös nykyistä enemmän korjuukohteita varastossa, jotta niistä löytyisi enemmän valinnanvaraa kelien mukaan.

Myös digitaalisia apuvälineitä voitaisiin hyödyntää yhä enemmän korjuukohteiden etsinnässä ja korjuukelpoisuuden analysoinnissa, jotta löydettäisiin hakkuukelpoisia kohteita.

Yrityksissä puolestaan kannattaisi Jaakkolan mielestä viimeistään nyt kiinnittää aiempaa enemmän huomiota yrityksen johtamiseen.

”Väitän kokemukseni perusteella, että niissä yrityksissä, jotka pärjäävät, on yrityksen talouden ja muiden asioiden seuranta kunnossa. Valitettavasti johtamisessa tarvittavien työkalujen kehittäminen on jäänyt monessa yrityksessä liian vähälle. Jos tätä ei ole tähän mennessä miettinyt, niin viimeistään nyt siihen pitäisi panostaa, jos aikoo tulevaisuudessa pärjätä.”