Analyysi: Korkoa korolle antaa puukaupparahalle hulppean tuoton pitkällä ajalla

Kuva: Piia Ouri

Metsä on useimmille metsänomistajille siitä hyvä sijoituskohde, että puun myynti ei ole aivan vuoden päälle tarkkaa. Etenkin tukkipuun ja päätehakkuiden myyntiä harkitsevan kannattaa pohtia, voisiko kauppaa siirtää seuraaviin vuosiin, jos puun hinta on nousussa. Sen sijaan harvennuksia, taimikonhoitoa ja uudistamistöitä ei kannata juuri lykätä.

Jousto tulee siitä, että metsä kasvaa. Jos metsässä on puuta 300 kuutiota hehtaarilla ja kasvu kymmenen kuutiota vuodessa, on kasvuprosentti 3,3, ja se on tukkia.

Monesti kuultu neuvo tasaisten myyntien järkevyydestä on aikamoinen klisee, jota ei kannata välttämättä kuunnella. Kun myy tukkia kerralla paljon hyvään hintaan, ostajat ovat vielä valmiita maksamaan lisää suuresta kertamäärästä.

Kymmeniä vuosia ei metsä kuitenkaan kestä hakkuiden siirtämistä arvon alentumatta. Huippuhintavuosia ei tule kohdalle usein. Todella korkealle tukin reaalihinta on kohonnut viimeksi vuonna 2007 ja sitä ennen 1970-luvulla, eli niitä ei kannata jäädä metsästämään.

Parin viime vuoden aikana tukin lisäksi myös kuitupuun hinta on noussut. Tosin metsätalouden kannattavuus riippuu pitkälle tukista saatavasta hinnasta sekä siitä, että tukkia on metsässä mahdollisimman paljon hehtaaria kohti.

Uudistamiseen ei kannata pistää kohtuutonta panosta, koska alkuvaiheen investoinnit nousevat kiertoajan lopulla erittäin suuriksi korkoa korolle -laskennalla.

Uudistamiskuluissa tinkiminen on kuitenkin kaksipiippuinen juttu, koska puun ja tuoton määrä hehtaarilla riippuu siitä, onko metsä täystiheä. Istuttamiskustannuksia saa alennettua omalla työllä, mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, ei istuttamista suinkaan kannata jättää tekemättä.

Metsätalouden investointeihin käytettiin viime vuonna 10 prosenttia kantorahoista.

Jos metsärahaa ei heti tarvitse käyttöön, pitää miettiä mihin sijoittaa rahat, ettei pääoman arvo alene. Käyttötilille ei rahoja kannata jättää edes nykyisinä matalan, runsaan prosentin inflaatiovauhdin aikana.

Rahat voi sijoittaa kiinteistöihin tai ostaa lisää metsää. Molemmat vaativat perehtymistä. Liikaa ei kannata maksaa asunnosta eikä metsästä. Työtä on siinäkin, löytääkö hyvän vuokralaisen kiinteistölle tai saako puun kasvamaan hyvin. Näistä on saatavissa hyvinkin kolmen–viiden prosentin tuottoa.

Pörssiosakkeista voi onnistua saamaan hyvän tuoton. UPM:n ja Stora Enson osinkotuotto on ollut viime vuodet 2,5–4,5 prosentin paikkeilla.

Metsäliiton jäsenille mainio sijoituskohde on sijoittaa puukaupparahat A-lisäosuuksiin, joille luvataan viime vuodelta historiallisen kovaa 7 prosentin korkoa. Korot voi jättää kasvamaan lisäkorkoa.

Vuoden 2006 jälkeen A-lisäosuuksille on maksettu keskimäärin 5,2 prosentin tuottoa. Sijoituksen riskin voi arvioida melko pieneksi. Rahaksi osuudet saa muutettua aikaisintaan puolen vuoden päästä.

Korkoa korolle maksavissa tuottokohteissa vuoden aikana kertynyt korko jätetään tilille, jolloin seuraavana vuonna korkoa maksetaan koron verran suuremmalle summalle. Pitkällä ajalla tuotto nousee viimeisinä vuosia rajusti.

Mikäli 10 000 euroa puukaupparahaa sijoitetaan viiden prosentin korolla, sijoituksen arvo nousee 10 vuoden aikana 16 000 euroon ja 30 vuodessa 45 000 euroon.

Mikäli 60 hehtaarin metsästä myydään 10 vuoden kasvu (kuusi kuutiota hehtaarilta vuodessa) ja kantohinta on 50 euroa kuutiolta, bruttotulot ovat 180 000 euroa. Sijoitettavaa jää kulujen ja verojen jälkeen ehkä 120 000 euroa. Se kasvaa 5 prosentin korkoa korolle -sijoituksella 30 vuodessa 540 000 euroon.