Analyysi: Toistuuko huippuvuosi 2007 puukaupassa? Tuolloin hinnat kipusivat pilviin, nytkin nousu on kovaa

Raakapuun hinta kipuaa jo paikoin huippuvuoden 2007 tahtia. Toistaiseksi sahateollisuuden hyvän suhdanteen ounastellaan jatkuvan ainakin yli kesän. Kuva: Piia Ouri

Kuluvan vuoden meno puukaupassa on ollut poikkeuksellisen vahvaa, ja hinnat kipuavat viikko viikolta ylöspäin. Tilastohinnat alkavat olla viimekertaisen puukaupan huippuvuoden 2018 tasolla, vaikka kesä ja kiivain rakentamisen sesonki ovat vasta edessä.

Vertailua voi käydä hyvinkin jo vuoden 2007 hintakehitykseen. Tuolloin vuosi oli maailmantaloudessa vilkas. Talouden imussa sahatavara ja muut tuotteet tekivät kauppansa, ja puun hinta nousi vauhdilla. Juhlat päättyivät samana syksynä. Yhdysvaltojen talous putosi asuntokuplan puhkeamisen ja pankkien vaikeuksien myötä syksyllä taantumaan. Taantumapelkojen levitessä myös puukaupassa vedettiin lopulta käsijarrusta.

Vuonna 2007, ennen käsijarruun tarttumista, yksittäisissä huippukaupoissa tukkikuutiosta saattoi saada jopa 90 euroa. Yleisemmin korkeimmat hinnat liikkuivat kuitenkin 80 euron paremmalla puolella. Luonnonvarakeskuksen tilastoissa koko maan osaltakin kuusitukin keskihinta ylitti tuolloin korkeimmillaan 74 euroa kuutiolta.

Nyt keväällä 2021 havusahatavaralla on valtava kysyntä. Vallalla ovat toistaiseksi myyjän markkinat, sillä varastot ovat alhaalla niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Kiinassa.

Yhdysvalloissa rakentaminen on käynyt kuumana, ja buumin ounastellaan jatkuvan, kun rakentamista ruokkivat etätyön lisääntyminen, tarve lisäneliöistä ja markkinoilla oleva jättipotti halpaa rahaa. Joidenkin mukaan rakentamisen suhdanne on nyt Yhdysvalloissa yhtä kuuma kuin ennen finanssikriisiä.

Kiinassa kestävä rakentaminen ja puunkäyttö ovat suosiossa. Lisäksi lähestyvät Pekingin vuoden 2022 talviolympialaiset ovat saaneet Kiinan kiillottamaan kilpeään vihreämmäksi. Kiina haluaa säästää omia metsiään ja ostaa sahatavaraa paljon Venäjältä. Venäjä taas haluaa jarruttaa tullien kautta puuvirtaansa Kiinaan. Sekin on muiden tavarantoimittajien etu.

Eurooppalaiselle sahatavaralle on siis kysyntää. Yksin Saksan sahatavaravienti Yhdysvaltoihin kasvoi viime vuonna noin 50 prosenttia, ja viedyt kuutiot vapauttavat tilaa muun sahatavaran liikkumiselle. Toisaalta Euroopassa on reippaasti omaakin kysyntää kaikenlaisen koronaehostuksen ja puurakentamisen kasvun takia.

Huhtikuun lopulla kuusitukin kalleimpien kohteiden kuutiohinnat liikkuivat selvästi yli 70 euron eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä kovimpia kauppoja tehtiin tuolloin jo 75 eurolla kuusesta. Kauppaa on eri puolilla Suomea tehty paljon runkohinnoittelulla, joka jää hintatilastojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Kuopionkin korkeudella puutavaralajihinnoiksi purettuna kaupoissa on ylletty 70–75 euroon. Mukana nousee myös männyn hinta.

Moni asia tukee yhä puun hintojen nousua. Sahat työntävät maailmalle tavaraa niin paljon kuin ehtivät sahata. Sahatavaran hinnat nousevat koko ajan, ja esimerkiksi Stora Enso kertoi huhtikuun loppupuolella tuloskatsauksessaan tehneensä puutuotedivisioonallaan kaikkien aikojen toiseksi parhaan tuloksen. Kate on helppo ymmärtää, kun sahojen pihoille ajettiin vielä aiemmilla matalilla hinnoilla hankittuja tukkeja. Niin kauan kuin rauta on kuuma, on taottava, pätee myös sahauksessa. Ja rahalla puuta tulee tarjolle.

Ennusmerkit ovat vielä sen puolella, että sahabuumi voisi jatkua pitkälle syksyyn. Aivan viimeistä hintaa puukaupassa ei kannata jäädä odottelemaan, ettei lopulta myöhästy koko hintapiikistä. Sahasykli kun on tupannut loppumaan äkkipysäytykseen. Stopin voisi tuoda vaikka inflaatio ja rahahanojen kiristys Yhdysvalloissa tai ilman karkaaminen pörssistä.